Hajatelmia viime päiviltä, tällä hetkellä ei ehkä muuhun kykene:
Kysyttiin huvikseen isosiskolta nimiehdotuksia vauvalle: etana ja mato. Hmm, ehkä vielä vähän mietitään. ;) Mutta hei, ihan loogisia nimiä - kovastihan tuo vauva on matomainen, kun pötköttelee vaan paikoillaan…
Vauva oli kasvanut paria päivää vaille 4 viikossa puolitoista kiloa. Massakausi rakkaalla meneillään. Sai myös kehuja kuinka hienosti pitää päätään ja väläyttipä vielä ison hymynkin neuvolatädille. Sain siitä vahvistuksen, että kyllä tuo ihan oikeasti jo ottaa kontaktia, enkä ole vain kuvitellut. Ihana…
![]()
Tajusin tässä, että alamme olla raksan suhteen puolivälissä. Väliseiniä siellä jo tehdään kovaa vauhtia.. Porrasvalut vielä ja sitten loppu on aika lailla pintahommaa. Wuhuu! Ehkä tämä joskus loppuukin ja päästään ihanaan taloon asumaan ensi kesänä. Mies sopi myös parin rakennusalan opiskelijan kanssa työharjoittelusta, tulivat itse kyselemään. Toivotaan, että lisäkädet vähän jouduttaisivat hommia, pojat aloittavat tässä kuussa.
Niin kivaa, kun ei ole enää raskaana. Vieläkin jaksan iloita, vaikka pian kuukausi sitten se 'hauskuus' vihdoin loppui! Voi kävellä normaalisti, eikä mummot ohittele jalkakäytävillä. Ja voi nostella ipanoita ja pukea kengät ongelmitta ja… No, tiedättehän te.
Olen ollut aika väsynyt. Huomaan omasta jaksamisesta nyt sen, etten vaan voi ihan kaikkea tehdä mitä haluaisin, tai voimat loppuu. Mielellään sitä puuhastelisi yhtä sun toista, mutta jostain täytyy yrittää karsia. Tänään oli ihan tavallinen päivä, oltiin kotona, leikittiin ja laitettiin ruokaa, ja käytiin iltapäivällä puistossa. Sellaisia täytyy olla sopivasti, niin jaksaa sitten koluta kerhoja ja perhekahviloita jne sen lisäksi, että pitää jonkinlaista järjestystä yllä täällä kotona. Niin ja hoitaa niitä lapsia päivät sekä yöt…
Ruoanlaitto. Argh, miten sitä ruokaa kuluukin nyt paljon, kun ollaan kotona! Ihan toista, kun aiemmin söi töissä lounaan ja muksu söi päiväkodissa 3/5 päivän aterioista. Tuntuu etten muuta teekään, kun joko kokkaan tai mietin mitä seuraavaksi tekisi.
Ne raskauskilot. Nyt ne alkaa ärsyttää. En tosin paljon ehdi päivän aikana peiliä tuijotella, mutta harmittaa, kun ei vaatekaapin sisällöstä mahdu kuin murto-osa päälle. Toivonpa, että edes osa sulaisi itsekseen vielä imettämällä, nyt ei kiinnostus riitä oikein mihinkään isompiin projekteihin. Ainahan sitä voi toivoa, heh…
Mitäs teille?
Laura
Kysyttiin huvikseen isosiskolta nimiehdotuksia vauvalle: etana ja mato. Hmm, ehkä vielä vähän mietitään. ;) Mutta hei, ihan loogisia nimiä - kovastihan tuo vauva on matomainen, kun pötköttelee vaan paikoillaan…
Vauva oli kasvanut paria päivää vaille 4 viikossa puolitoista kiloa. Massakausi rakkaalla meneillään. Sai myös kehuja kuinka hienosti pitää päätään ja väläyttipä vielä ison hymynkin neuvolatädille. Sain siitä vahvistuksen, että kyllä tuo ihan oikeasti jo ottaa kontaktia, enkä ole vain kuvitellut. Ihana…
Tajusin tässä, että alamme olla raksan suhteen puolivälissä. Väliseiniä siellä jo tehdään kovaa vauhtia.. Porrasvalut vielä ja sitten loppu on aika lailla pintahommaa. Wuhuu! Ehkä tämä joskus loppuukin ja päästään ihanaan taloon asumaan ensi kesänä. Mies sopi myös parin rakennusalan opiskelijan kanssa työharjoittelusta, tulivat itse kyselemään. Toivotaan, että lisäkädet vähän jouduttaisivat hommia, pojat aloittavat tässä kuussa.
Niin kivaa, kun ei ole enää raskaana. Vieläkin jaksan iloita, vaikka pian kuukausi sitten se 'hauskuus' vihdoin loppui! Voi kävellä normaalisti, eikä mummot ohittele jalkakäytävillä. Ja voi nostella ipanoita ja pukea kengät ongelmitta ja… No, tiedättehän te.
Olen ollut aika väsynyt. Huomaan omasta jaksamisesta nyt sen, etten vaan voi ihan kaikkea tehdä mitä haluaisin, tai voimat loppuu. Mielellään sitä puuhastelisi yhtä sun toista, mutta jostain täytyy yrittää karsia. Tänään oli ihan tavallinen päivä, oltiin kotona, leikittiin ja laitettiin ruokaa, ja käytiin iltapäivällä puistossa. Sellaisia täytyy olla sopivasti, niin jaksaa sitten koluta kerhoja ja perhekahviloita jne sen lisäksi, että pitää jonkinlaista järjestystä yllä täällä kotona. Niin ja hoitaa niitä lapsia päivät sekä yöt…
Ruoanlaitto. Argh, miten sitä ruokaa kuluukin nyt paljon, kun ollaan kotona! Ihan toista, kun aiemmin söi töissä lounaan ja muksu söi päiväkodissa 3/5 päivän aterioista. Tuntuu etten muuta teekään, kun joko kokkaan tai mietin mitä seuraavaksi tekisi.
Ne raskauskilot. Nyt ne alkaa ärsyttää. En tosin paljon ehdi päivän aikana peiliä tuijotella, mutta harmittaa, kun ei vaatekaapin sisällöstä mahdu kuin murto-osa päälle. Toivonpa, että edes osa sulaisi itsekseen vielä imettämällä, nyt ei kiinnostus riitä oikein mihinkään isompiin projekteihin. Ainahan sitä voi toivoa, heh…
Mitäs teille?
Laura