Tänään kolmeviikkoinen pikkumies joutui eilen äidin linssin eteen.
![]()
Melkoinen homma se muuten onkin, tämä vauvan kuvaaminen.
Ensinnäkin pitää olla esikoiselle viihdyttäjä - check! Mummu kylässä.
Seuraavaksi odotellaan, että herra pikkumalli suostuu heräilemään torkuiltaan. Sitten pitää syöttää ja syöttää ja syöttää vähän lisää, jotta saa naperon tyytyväiseksi. Siinä vaiheessa on kello jo vaikka mitä ja valo käy vähiin ja tyyppi nukahtaa tietenkin masu täynnä maitoa (se niistä silmät auki -kuvista)... Ja ohops, haalari on muuten vähän pukluissa - no, olkoon, napsitaan edes muutama kuva nyt vaan äkkiä ennen kuin tulee pimeä...
![]()
![]()
Se hyvä puoli meidän sairaalareissussa oli, että sain miehestä mitat. Hän kiskaisi kahdessa viikossa melkein kilon painoa, muutama kymmentä grammaa vaille... Mietin joskus, että olen kyllä valtavan suurpiirteinen kun en ole koskaan ymmärtänyt sitä vaippojen laskemista, enemmän mennyt vain mutulla näiden lasteni ruokinnan kanssa. Ehkä se syy onkin juuri siinä, ettei ole tarvinnut. Kummankin lapseni alkukasvu on ollut niin huimaa rintaruokinnalla, Junnun vielä nopeampaa kuin Minin aikanaan, että vaippoja kyllä kuluu...
Huvittaa sekin, kun sanotaan että imetys kuluttaa suunnilleen yhden välipalan verran ylimääräistä päivässä. No joo, ehkä silloin jos tosiaan se syntymäpaino saavutetaan siinä kahdessa viikossa, mikä on tavoite. Tämä jamppa kun veti syntymäpainon takaisin suunnilleen parissa päivässä ja siitä on ollut suunta huimaa vauhtia ylöspäin. Tuntuu, että tavallisesta ruoasta ei vaan saa sitä omaa pohjatonta nälkää tyydytetyksi, vaan täytyy turvautua siihen oheen myös vähän energiatiheämpään tavaraan, ettei ihan öisin tarvitse herätä syömään... Tiedän että tämäkin kyllä (valitettavasti) tasottuu jossain kohtaa, mutta tässä alkuvaiheessa ei kaloreita laskeskella.
Ja hei, melkein kilo kahdessa viikossa - ei varmaan ihme, kun minusta tuntuu kuiviin imetyltä. :D Ahmatti mikä ahmatti.
![]()
![]()
Vieläkin särkee sydäntä, kun näkee nuo neulanjäljet pienen miehen kantapäissä. Voi, kun olisin voinut sinut niiltä säästää... Pää oli onneksi yllättävän vähän mustelmilla, vaikka kanyylia jouduttiin vaihtamaan kesken hoidon.
Huvittaa muuten nämä imetysdieettijutut nyt, kun työntää pieneen ja epäkypsään suolistoon antibioottia kolmesti päivässä, eikä tuo tunnu siitä mitään tuumaavaan. Hyvämahainen muksu. Olen tullut päätelmään, että jotkut lapset vaan itkee, eikä niillä sipuleilla ja kaaleilla siihen kyllä mitään vaikutusta ole. Korkeintaan se, että äidille tulee kokemus ikään kuin voisi lapsen itkulle tehdä edes jotain rajoittamalla omia syömisiään. Esikoisen kanssa vähän katselin noita ruokia ja jätin kahvinkin alkuun, mutta tämän kanssa olen viisveisannut. Jotkut päivät on toki itkuisempia kuin toiset, sellaista se vaan on. Nykysuositus on muutenkin se, että kaikkea pitäisi syödä ja lasta siedättää allergoiden ehkäisemiseksi, joten miksi tehdä elämästään vaikeaa ihan turhaan...
Kolme viikkoa, mihin lie hujahtanut... Saisiko välillä pysäyttää ajan ihan pieneksi hetkeksi, ettei nämä hetket menisi niin nopeasti ohi?
Kunpa saisikin...
Laura
Melkoinen homma se muuten onkin, tämä vauvan kuvaaminen.
Ensinnäkin pitää olla esikoiselle viihdyttäjä - check! Mummu kylässä.
Seuraavaksi odotellaan, että herra pikkumalli suostuu heräilemään torkuiltaan. Sitten pitää syöttää ja syöttää ja syöttää vähän lisää, jotta saa naperon tyytyväiseksi. Siinä vaiheessa on kello jo vaikka mitä ja valo käy vähiin ja tyyppi nukahtaa tietenkin masu täynnä maitoa (se niistä silmät auki -kuvista)... Ja ohops, haalari on muuten vähän pukluissa - no, olkoon, napsitaan edes muutama kuva nyt vaan äkkiä ennen kuin tulee pimeä...
Se hyvä puoli meidän sairaalareissussa oli, että sain miehestä mitat. Hän kiskaisi kahdessa viikossa melkein kilon painoa, muutama kymmentä grammaa vaille... Mietin joskus, että olen kyllä valtavan suurpiirteinen kun en ole koskaan ymmärtänyt sitä vaippojen laskemista, enemmän mennyt vain mutulla näiden lasteni ruokinnan kanssa. Ehkä se syy onkin juuri siinä, ettei ole tarvinnut. Kummankin lapseni alkukasvu on ollut niin huimaa rintaruokinnalla, Junnun vielä nopeampaa kuin Minin aikanaan, että vaippoja kyllä kuluu...
Huvittaa sekin, kun sanotaan että imetys kuluttaa suunnilleen yhden välipalan verran ylimääräistä päivässä. No joo, ehkä silloin jos tosiaan se syntymäpaino saavutetaan siinä kahdessa viikossa, mikä on tavoite. Tämä jamppa kun veti syntymäpainon takaisin suunnilleen parissa päivässä ja siitä on ollut suunta huimaa vauhtia ylöspäin. Tuntuu, että tavallisesta ruoasta ei vaan saa sitä omaa pohjatonta nälkää tyydytetyksi, vaan täytyy turvautua siihen oheen myös vähän energiatiheämpään tavaraan, ettei ihan öisin tarvitse herätä syömään... Tiedän että tämäkin kyllä (valitettavasti) tasottuu jossain kohtaa, mutta tässä alkuvaiheessa ei kaloreita laskeskella.
Ja hei, melkein kilo kahdessa viikossa - ei varmaan ihme, kun minusta tuntuu kuiviin imetyltä. :D Ahmatti mikä ahmatti.
Vieläkin särkee sydäntä, kun näkee nuo neulanjäljet pienen miehen kantapäissä. Voi, kun olisin voinut sinut niiltä säästää... Pää oli onneksi yllättävän vähän mustelmilla, vaikka kanyylia jouduttiin vaihtamaan kesken hoidon.
Huvittaa muuten nämä imetysdieettijutut nyt, kun työntää pieneen ja epäkypsään suolistoon antibioottia kolmesti päivässä, eikä tuo tunnu siitä mitään tuumaavaan. Hyvämahainen muksu. Olen tullut päätelmään, että jotkut lapset vaan itkee, eikä niillä sipuleilla ja kaaleilla siihen kyllä mitään vaikutusta ole. Korkeintaan se, että äidille tulee kokemus ikään kuin voisi lapsen itkulle tehdä edes jotain rajoittamalla omia syömisiään. Esikoisen kanssa vähän katselin noita ruokia ja jätin kahvinkin alkuun, mutta tämän kanssa olen viisveisannut. Jotkut päivät on toki itkuisempia kuin toiset, sellaista se vaan on. Nykysuositus on muutenkin se, että kaikkea pitäisi syödä ja lasta siedättää allergoiden ehkäisemiseksi, joten miksi tehdä elämästään vaikeaa ihan turhaan...
Kolme viikkoa, mihin lie hujahtanut... Saisiko välillä pysäyttää ajan ihan pieneksi hetkeksi, ettei nämä hetket menisi niin nopeasti ohi?
Kunpa saisikin...
Laura