Vuorossa on siis sekalaisia ajatuksia (julki-)imetyksestä.
Olen kuullut sellaisista vauvoista, jotka tahtovat rinnalle kolmen-neljän tunnin välein.
Harvemmin olen sellaisia tavannut.
Tuntuu aika moni tuttu tapaus tahtovan maitonsa viimeistään parin tunnin välein.
Mini ei tässä tee millään tavalla poikkeusta. Valitettavasti.
Meitä lohdutettiin, että kyllä se syöminen siitä harvenee, kun alkaa ulkomaailma kiinnostaa.
Eipä harvennut. :) Pian puolivuotias on neiti ja auta armias jos ei tissiä saa useimmiten noin puolentoista tunnin välein niin jo on itkupotkuraivarit valmiina.
Poikkeuksena sitten se, kun isi hoitaa. Äiti ei ole paikalla ja maito kun ei silloin haise nenään, niin menee neljäkin tuntia ilman tissiä. Kyllä ei tasan mene nallekarkit tässäkään asiassa, ei!
Neiti ei myöskään huoli tuttia. Kakoo ja sylkee suustaan pois, saattaapa hermostuakin, jos joku sellaista kehtaa hänelle työntää. Meiltä meni myös pullon suhteen joku herkkyyskausi varmaan ohitse. Alkuun sai vähän korviketta pullosta, kun maitoni eivät nousseet kovinkaan vinhaa vauhtia, mutta sittemmin se vähän jäi. Unohtui ehkä. Itse elin sellaista symbioosia vauvan kanssa, ettei tullut edes mieleen tarjota pullosta mitään ja sitten kun jossain kohtaa keksin yrittää, ei enää pullo kelvannut.
Jos ensi kerta tulee, niin tämän hoidan kyllä paremmin…
Tällä taustalla minulla on siis kaksi vaihtoehtoa: jäädä kotiin tai imettää julkisesti.
Ja tuo ensimmäinen ei oikeastaan ole edes vaihtoehto, ei minulle.
Ensimmäinen kerta taisi olla pahin. Imetyspaita oli päällä - sellainen, josta ei paljon muuta ihoa jää imetystilanteessa esille kuin nänni. Valtavat harsoviritykset suojaksi ja sitten uskaltauduin sen rintani esille kaivamaan. Onneksi oli vieressä vertaistukea toisen äidin muodossa.
En edelleenkään koe oloani mukavaksi niissä tilanteissa, kun joudun kahvilassa kiljuvalle lapselleni antamaan maitonsa. Mielestäni kyse on ehkä maailman luonnollisimmasta asiasta ja tavallaan ärsyttää se oma reaktio - eihän tässä ole kerrassaan mitään hävettävää. Jos jotakin häiritsee, niin antaa vaan häiritä ja jos ei osaa katsoa muualle niin omapa on ongelmansa.
Olen enemmänkin sellainen, että jos joku alkaa nyrpistellä nenäänsä, niin silloin vähintäänkin jotain kommentoin imetyksen ihanuudesta... Että jos mussutetaan, niin annetaan sitten kunnolla mussuttamisen aihetta. Lapsellista, tiedän, mutta ärsyttää sellainen toisten äitiyden arvostelu, mitä jotkut kokevat oikeudekseen harrastaa.
Mitä se oikeastaan edes on - kaksinaismoralismiako? Maailmassa, jossa joka toisen bussipysäkin kulmassa on nainen ilman päällysvaatteita. Ja parilla klikkauksella internetin ihmeelliseen maailmaan ihan ilman vaatteita.
Rintani luotiin tähän tarkoitukseen, lasta ruokkimaan - ei vain seksiobjektiksi. Eivätpä ne kai siitä pilalle mene, jos ne saavatkin hetkeksi tärkeän tehtävän.
Olen viime kädessä sitä mieltä, että juurikin niissä bussipysäkkien henkkamaukan bikinimainoksissa näkyy paljon enemmän paljasta pintaa. Imetyksen teen julkisella paikalla aina harson tai huivin suojissa, toisten silmiä vilkkuvilta nänneiltäni mahdollisimman hyvin säästäen. Jos jotain näkyy, niin se on yleensä vahinko joka johtuu siitä, että vilkkaasti käsiänsä käyttävä lapseni kiskaisee harson tai huivin sivuun - kattokaa, miten kiva maitobaari mulla on!
Todettakoon vielä lopuksi, että vaikka olen tällainen pro-imetys-henkinen, niin minun maailmaani sopivat muilla tavoilla vauvansa ruokkivat. Itse asiassa, suuresti harmittaa tämä nykyaika, jossa äitiydestä tehdään sarja erilaisia suoritteita. Jos jossain kohtaa menee vikaan tai jää raksi ruudusta, niin paskamutsipisteitä ropisee. Ei sen pitäisi olla niin!
Ikään kuin millään muulla olisi väliä kuin että lapsi tulee rakastetuksi ja ruokituksi.
Pääasia, että lapsi kasvaa ja kehittyy - vaikka on toki harmillista, että meillä Suomessa imetetään vähemmän kuin vaikkapa länsinaapurissa. En kuitenkaan näe tätä niinkään yksittäisten äitien 'vikana', vaan systeemivirheenä. Selvästi järjestelmässämme on parantamisen varaa imetyksen tukemisessa.
Oman osuuteni voin onneksi tehdä asenneilmaston suhteen ainakin - siis kaivella sitä tissiä myös jatkossa esiin ihan juuri siellä missä kulloinkin liikumme.
Mites te?
Kaivatteko reilusti tissin esille, suostuuko juniori ylipäätään rinnalle julkisella paikalla vai turvaudutteko pulloon? Entä oletteko saaneet millaista palautetta jos olette imettäneet julkisesti? Olisi kiva kuulla kokemuksia!
Laapa
Olen kuullut sellaisista vauvoista, jotka tahtovat rinnalle kolmen-neljän tunnin välein.
Harvemmin olen sellaisia tavannut.
Tuntuu aika moni tuttu tapaus tahtovan maitonsa viimeistään parin tunnin välein.
Mini ei tässä tee millään tavalla poikkeusta. Valitettavasti.
Meitä lohdutettiin, että kyllä se syöminen siitä harvenee, kun alkaa ulkomaailma kiinnostaa.
Eipä harvennut. :) Pian puolivuotias on neiti ja auta armias jos ei tissiä saa useimmiten noin puolentoista tunnin välein niin jo on itkupotkuraivarit valmiina.
Poikkeuksena sitten se, kun isi hoitaa. Äiti ei ole paikalla ja maito kun ei silloin haise nenään, niin menee neljäkin tuntia ilman tissiä. Kyllä ei tasan mene nallekarkit tässäkään asiassa, ei!
Neiti ei myöskään huoli tuttia. Kakoo ja sylkee suustaan pois, saattaapa hermostuakin, jos joku sellaista kehtaa hänelle työntää. Meiltä meni myös pullon suhteen joku herkkyyskausi varmaan ohitse. Alkuun sai vähän korviketta pullosta, kun maitoni eivät nousseet kovinkaan vinhaa vauhtia, mutta sittemmin se vähän jäi. Unohtui ehkä. Itse elin sellaista symbioosia vauvan kanssa, ettei tullut edes mieleen tarjota pullosta mitään ja sitten kun jossain kohtaa keksin yrittää, ei enää pullo kelvannut.
Jos ensi kerta tulee, niin tämän hoidan kyllä paremmin…
 |
| In action- kuva alkutaipaleelta. |
Ja tuo ensimmäinen ei oikeastaan ole edes vaihtoehto, ei minulle.
Ensimmäinen kerta taisi olla pahin. Imetyspaita oli päällä - sellainen, josta ei paljon muuta ihoa jää imetystilanteessa esille kuin nänni. Valtavat harsoviritykset suojaksi ja sitten uskaltauduin sen rintani esille kaivamaan. Onneksi oli vieressä vertaistukea toisen äidin muodossa.
En edelleenkään koe oloani mukavaksi niissä tilanteissa, kun joudun kahvilassa kiljuvalle lapselleni antamaan maitonsa. Mielestäni kyse on ehkä maailman luonnollisimmasta asiasta ja tavallaan ärsyttää se oma reaktio - eihän tässä ole kerrassaan mitään hävettävää. Jos jotakin häiritsee, niin antaa vaan häiritä ja jos ei osaa katsoa muualle niin omapa on ongelmansa.
Olen enemmänkin sellainen, että jos joku alkaa nyrpistellä nenäänsä, niin silloin vähintäänkin jotain kommentoin imetyksen ihanuudesta... Että jos mussutetaan, niin annetaan sitten kunnolla mussuttamisen aihetta. Lapsellista, tiedän, mutta ärsyttää sellainen toisten äitiyden arvostelu, mitä jotkut kokevat oikeudekseen harrastaa.
Mitä se oikeastaan edes on - kaksinaismoralismiako? Maailmassa, jossa joka toisen bussipysäkin kulmassa on nainen ilman päällysvaatteita. Ja parilla klikkauksella internetin ihmeelliseen maailmaan ihan ilman vaatteita.
Rintani luotiin tähän tarkoitukseen, lasta ruokkimaan - ei vain seksiobjektiksi. Eivätpä ne kai siitä pilalle mene, jos ne saavatkin hetkeksi tärkeän tehtävän.
Olen viime kädessä sitä mieltä, että juurikin niissä bussipysäkkien henkkamaukan bikinimainoksissa näkyy paljon enemmän paljasta pintaa. Imetyksen teen julkisella paikalla aina harson tai huivin suojissa, toisten silmiä vilkkuvilta nänneiltäni mahdollisimman hyvin säästäen. Jos jotain näkyy, niin se on yleensä vahinko joka johtuu siitä, että vilkkaasti käsiänsä käyttävä lapseni kiskaisee harson tai huivin sivuun - kattokaa, miten kiva maitobaari mulla on!
 |
| No mitäpä näkyy? Ei niin mitään! |
Ikään kuin millään muulla olisi väliä kuin että lapsi tulee rakastetuksi ja ruokituksi.
Pääasia, että lapsi kasvaa ja kehittyy - vaikka on toki harmillista, että meillä Suomessa imetetään vähemmän kuin vaikkapa länsinaapurissa. En kuitenkaan näe tätä niinkään yksittäisten äitien 'vikana', vaan systeemivirheenä. Selvästi järjestelmässämme on parantamisen varaa imetyksen tukemisessa.
Oman osuuteni voin onneksi tehdä asenneilmaston suhteen ainakin - siis kaivella sitä tissiä myös jatkossa esiin ihan juuri siellä missä kulloinkin liikumme.
Mites te?
Kaivatteko reilusti tissin esille, suostuuko juniori ylipäätään rinnalle julkisella paikalla vai turvaudutteko pulloon? Entä oletteko saaneet millaista palautetta jos olette imettäneet julkisesti? Olisi kiva kuulla kokemuksia!
Laapa