BRING IT ON!

 Syksy ja syyssateet, antaa tulla vaan.
Kyselin taannoin teiltä vinkkejä syyspukeutumisen suhteen. Halusin löytää jonkun sadetta ja tuulta pitävän, laadukkaan takin. Tämän valkoisen vilautinkin jo teille instagrammin puolella (@laapala), mutta nyt vielä näin kunnollisina kuvina. Merkki on Didriksons, joka oli minulle aiemmin tuntematon. Voin lämpimästi suositella - on osoittautunut oikein ihanaksi syystakiksi hyvän vedenpitävyyden ja silmääni miellyttävän ulkomuodon kanssa. Hah, ja löytyi muuten puoleen hintaan!

Jalassani on puolestaan ehkä maailman näteimmät kumisaappaat. Lindex Holly and Whyte on näiden nilkkapituisten, tummansinisten kumppareiden takana. Olen jo kerran jos toisenkin litsutellut vesilammikoissa onnellisena ja jalat kuivina. En tiedä, myytiinkö nämä jo loppuun - ihme jos ei vielä mennyt.

Varsinainen agenda meillä oli mennä ottamaan Minin kanssa kuvia vielä kun ulkona joten kuten tarkenee ilman valtavia toppauksia. Viimeisiä lämpimän puoleisia syysiltoja kun viedään! Itse olin turhankin lämpimästi pukeutunut säähän nähden, mutta halusin välttämättä saada blogiin kuvat näistä ihanista syystamineista.
Minimimmi kasvaa niin vauhdilla ja aika tikkaa pikakelauksella eteenpäin sellaista vauhtia, että täytyy yrittää muistaa ottaa neidistä ja meistä yhdessä kuvia. Ottakaa hyvät ihmiset tekin lapsistanne, etenkin siinä alussa. Minä ainakin olen ottanut niitä ihan liian vähän.

Unijuttuja ajattelin pitkästä aikaa puhella.
Meille kuuluu tosiaan sellaista, että päiviin ja varsinkin iltoihin on alkanut tulla rytmiä. Päiväunet ovat tällä hetkellä melkoisen lyhyitä - sellaista 30-45 min pari-kolme kertaa päivässä. Yöllä mimmi sitten kiskaisee sellaisen 12 tuntia ja on nyt äidin suureksi riemuksi aikaistanut nukkumaan menonsa tuonne puoli kahdeksan hujakoille. Wihii, omaa aikaa, jesjes! Aiemmin Minillä oli nimittäin tapana kukkua illasta varsin pitkään, monesti vähintään kymmeneen ja toisinaan valvottiin yli puolenyön iltavirkun vauvan kanssa.
Äidin unet ovat sen sijaan huonontuneet. Neiti herää iltayöstä tavallisesti ainakin pari kertaa, yöllä syö kolme kertaa ja sitten muuten vaan touhuaa unissaan niin paljon, että herättää ainakin minut, välillä myös itsensä. Mikä pakko sitä unissaankin on pöngätä mahalleen niin että sänky ei riitä? No, joku vaihe kai tämäkin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen, jos saan yöllä yhden kolmen tunnin pätkän - tällä hetkellä paljon pitempää ei ole tarjolla. Pääasia kuitenkin, että neiti nukkuu, eli en valita! :)

Tissillä nukuttamisesta olen parhaani mukaan yrittänyt päästä eroon, tosin yliväsyneen leidin kanssa siihen joskus joudun turvautua. Nukahtamiseen toimii nykyään aika hyvin iltarutiini, eli iltapuuro, yövaippa ja yöpuku päälle, maitoa napaan ja näiden jälkeen neiti pinnasänkyyn. Siinä unipupu kainaloon, unilaulu ja hyvät yöt, jonka jälkeen jätän vielä hereillä olevan neidin nukahtamaan itsekseen. Jos Mini ei ole ehtinyt yliväsymyksen puolelle, niin nukahtaa hyvin näin. Toisinaan laulan ja silittelen neidin uneen, jos on sen verran hermona ettei tahdo nukahtaa. Ja sitten viimeisenä oljenkortena on tissi, jos mikään muu ei toimi ja homma menee huutokonsertiksi.

Täyskestovaippailusta olen siirtynyt näiden mega-yöunien myötä muuten osakestoilijaksi - yövaippana ei kestovaippa riitä, vaan laitan illalla kertakäyttöisen ja annan mennä sillä koko 12 tuntia. Ihmeellinen kyllä tuo kertsikkavaipan imukyky - aamulla tolkuttoman painava vaippa odottaa vaihtamista, eikä se ole pinnasta edes märkä.

Olipas melko yksityiskohtainen kuvaus, mutta näin siis meillä tällä hetkellä. Kovin myöhään ei iltaisin ole minnekään asiaa. Sen iltavirkun pikkuvauvan kanssa vielä pääsi, siis sen joka nukahti ihan missä ja minne vaan ja lähestulkoon mitä tahansa teki tai oli tekemättä. Toista se on nyt…

Mitenkäs teidän syyspukeutuminen on hoidettu? Entäpä vauvan nukutukset: kokemuksia, taktiikkavinkkejä ja vertaistukea otetaan vastaan! ;)

Laapa