Kai sitä on kuvitellut itsestään vähän liikoja. Silloin joskus parikymppisenä, kun vielä oli nuori ja nätti ja omnipotentti. Ja aika pihalla monesta asiasta.
Siis vaikka niin, että enhän minä mihinkään muutu, on minulla vielä elämää lapsen saamisen jälkeenkin. Niin kuin onkin.
Ja ettei minusta varmasti ikinä tule sellaista, joka puhuu vaan lapsistaan tai jostain vaipoista. Haha!
Tällä hetkellä vaan piiri pieni pyörii tätä vaippa-tissi-rallia ja jutut on sen mukaiset.
Huomaan havahtuvani aina silloin tällöin siihen - ajoittain jopa varsin kivuliaaseen - faktaan, että minusta on tullut oikea kotiäidin perikuva, kuin suoraan Babyblues - sarjakuvasta.
Tukka harakanpesä, pyjamat päällä aamupalalla puolen päivän tienoilla, suihkussa kävin enmuistamilloin. Toisin sanoen todella hehkeä ja naisellinen olo - not.
Haisen maidolta ja puklulta, paidoissani on nykyisin tahroja - aina. Tai jos ei vielä ole, niin ihan kohta on. Tänään lähdin lenkille koirankarvaisissa housuissa, joissa oli vieläpä reikä. Huomasin asian ne päälleni puettua, mutta en jaksanut välittää. Muut on pesussa, menkööt nämä.
Niin ja tietenkin ilman meikkiä. Okei, valokynää laitoin, sitä laitan nykyisin melkein aina, mutta muuten ihan au naturel.
Taidan olla melkoinen näky.
Ja kuten TV-shopissakin niin usein on sanottu: eikä siinä vielä kaikki!
Ne jutut, varsinkin ne jutut. Joita kerron kaikille, keitä vaan kiinnostaa kuunnella - lapsia tai ei.
(Tässä kohtaa anteeksipyyntö lapsettomille kavereille - koittakaa kestää!)
![]()
Olen ihan innoissani sellaisista elämääkin tärkeämmistä aiheista, kuten vaipoista. Ja nyt muuten teen sen, mitä ajattelin ja lähes vannoin etten koskaan tee ja tuon tämän aiheen blogiinkin.
Eli keskustelen vaipoista. For real. Jep, vaipoista. Pitipä tämäkin päivä nähdä.
Paljastettakoon, että olen nykyisin kestovaippailija. Aloittelin kertakäyttöisillä silloin ensimmäisinä viikkoina ja kun vähän alkoi kaaos tasaantua ja arki rullata, kokeilin lainaksi saaduilla kestovaipoilla ensin vähän aikaa ja sitten laitoin tilauksen menemään.
Enkä muuten ole katunut.
Enkä silti pidä itseäni ekohippinä, mutta sanonpa silti sanasen jos toisenkin asiasta.
En ole sitä mieltä, että suurin synti minkä äiti voi tehdä on käyttää kertakäyttövaippoja.
Höpöhöpö, jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo, koska on kestovaipoissa oma vaivansa. Jos omaa stressiä helpottaa kertakäyttöiset vaipat, niin ihan siitä vaan.
Minä vaan satun näkemään kestovaipoissa enemmän hyviä kuin huonoja puolia.
Kuten sen, ettei minun tarvitse viedä sitä roskapussia joka Jumalan päivä meidän taloyhtiön roskiksille. Käsittäen sen, että ensin laitan tytön manducaan, ajelen hissillä, kävelen käytäviä, kävelen portaita, väistelen kellarikerroksessa majailevia spurguja, kunnes vihdoin pääsen roskiksille.
Ihan mielelläni pesen joka kolmas päivä yhden ylimääräisen koneellisen pyykkiä kuin teen kaiken yllämainitun. Ja aina, kun pistän vaippakoneellisen pyörimään, voin huvikseni laskeskella paljonko rahaa olen taas säästänyt.
Entäs sitten ne niskakakat? Eipä ole tapahtunut sen jälkeen, kun aloin kestoilla.
Tässä muutaman päivän ajan mökillä kertakäyttövaippoja käyttäneenä (en siis tosiaan ole niin vannoutunut kestoilija, ettäkö mökillä nyrkkipyykillä niitä pesisin, siellä mennään kertsikoilla, kuten reissuillakin monesti) täytyi taas todeta, että kestovaipat ovat myös aika paljon kauniimpia. Kivoja värejä ja kuvioita löytyy vaikka miten paljon.
![]()
Onhan niissä toki vaivansa. Peseminen, kuljettaminen mukana, likaisten vaippojen haju vessannurkassa. Vaativathan ne myös vauvan vaatteissa enemmän tilaa, housujen vyötäröt ei voi olla kovin kireitä ja bodyissakin saisi olla pituutta lisää. Pitäisi askarrella sellainen lisäpalanen bodyja varten, mutta ompelukone puuttuu enkä ole kaupoista löytänyt sellaista, joka kävisi noiden pienten neppareiden kanssa yhteen.
En kuitenkaan koe, että kestikset vaatisivat sen kummempaa harrastuneisuutta. Meillä mieskin on ihan motivoitunut niitä käyttämään, varmaan pihin luonteensa vuoksi. Ja on se ekologisuus tietenkin aina plussaa - jostain syystä roskaaminen on yksi asia joka minua harmittaa aika paljon. Se tulee kai kotoa, meillä on aina tosi tarkkaan lajiteltu jätteet. Niinpä tällä tavalla voin osaltani meidän perheen roskakuormaa ympäristölle vähentää ilman kovinkaan suurta vaivaa.
Jah, taisinpa vähän paasata. Harmittaa vaan, kun tuntuu, että kestovaipoilla on vähän sellainen maine. Että ekohippeilijät niitä vaan käyttää ja ai kamala miten vaivalloisia ne on. Ei aina, ei välttämättä, ja kannattaa olla tällekin vaihtoehdolle avoin, vaikka se nyt ei varmasti tee kenestäkään parempaa tai huonompaa äiti tai ihmistä.
Että näin.
Mistäs sitten seuraavalla kerralla puhuisin, pukluistako? ;-) Vai kenties vauvanvaatteista? Vai onko teillä ideoita, joilla potkisitte minua vähän ulos täältä vauvakuplasta postaustoiveiden muodossa?
Kuvituksena Minin 3kk - kuvia, ilman kasvoja ja lisukkeena vähän räjähtänyt, meikitön (oikea termi varmaan olisi luonnonkaunis)äiti, pukluisella paidalla.
Niin kuin yleensä.
Laapa
Siis vaikka niin, että enhän minä mihinkään muutu, on minulla vielä elämää lapsen saamisen jälkeenkin. Niin kuin onkin.
Ja ettei minusta varmasti ikinä tule sellaista, joka puhuu vaan lapsistaan tai jostain vaipoista. Haha!
Tällä hetkellä vaan piiri pieni pyörii tätä vaippa-tissi-rallia ja jutut on sen mukaiset.
Huomaan havahtuvani aina silloin tällöin siihen - ajoittain jopa varsin kivuliaaseen - faktaan, että minusta on tullut oikea kotiäidin perikuva, kuin suoraan Babyblues - sarjakuvasta.
Tukka harakanpesä, pyjamat päällä aamupalalla puolen päivän tienoilla, suihkussa kävin enmuistamilloin. Toisin sanoen todella hehkeä ja naisellinen olo - not.
Haisen maidolta ja puklulta, paidoissani on nykyisin tahroja - aina. Tai jos ei vielä ole, niin ihan kohta on. Tänään lähdin lenkille koirankarvaisissa housuissa, joissa oli vieläpä reikä. Huomasin asian ne päälleni puettua, mutta en jaksanut välittää. Muut on pesussa, menkööt nämä.
Niin ja tietenkin ilman meikkiä. Okei, valokynää laitoin, sitä laitan nykyisin melkein aina, mutta muuten ihan au naturel.
Taidan olla melkoinen näky.
Ja kuten TV-shopissakin niin usein on sanottu: eikä siinä vielä kaikki!
Ne jutut, varsinkin ne jutut. Joita kerron kaikille, keitä vaan kiinnostaa kuunnella - lapsia tai ei.
(Tässä kohtaa anteeksipyyntö lapsettomille kavereille - koittakaa kestää!)
Olen ihan innoissani sellaisista elämääkin tärkeämmistä aiheista, kuten vaipoista. Ja nyt muuten teen sen, mitä ajattelin ja lähes vannoin etten koskaan tee ja tuon tämän aiheen blogiinkin.
Eli keskustelen vaipoista. For real. Jep, vaipoista. Pitipä tämäkin päivä nähdä.
Paljastettakoon, että olen nykyisin kestovaippailija. Aloittelin kertakäyttöisillä silloin ensimmäisinä viikkoina ja kun vähän alkoi kaaos tasaantua ja arki rullata, kokeilin lainaksi saaduilla kestovaipoilla ensin vähän aikaa ja sitten laitoin tilauksen menemään.
Enkä muuten ole katunut.
Enkä silti pidä itseäni ekohippinä, mutta sanonpa silti sanasen jos toisenkin asiasta.
En ole sitä mieltä, että suurin synti minkä äiti voi tehdä on käyttää kertakäyttövaippoja.
Höpöhöpö, jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo, koska on kestovaipoissa oma vaivansa. Jos omaa stressiä helpottaa kertakäyttöiset vaipat, niin ihan siitä vaan.
Minä vaan satun näkemään kestovaipoissa enemmän hyviä kuin huonoja puolia.
Kuten sen, ettei minun tarvitse viedä sitä roskapussia joka Jumalan päivä meidän taloyhtiön roskiksille. Käsittäen sen, että ensin laitan tytön manducaan, ajelen hissillä, kävelen käytäviä, kävelen portaita, väistelen kellarikerroksessa majailevia spurguja, kunnes vihdoin pääsen roskiksille.
Ihan mielelläni pesen joka kolmas päivä yhden ylimääräisen koneellisen pyykkiä kuin teen kaiken yllämainitun. Ja aina, kun pistän vaippakoneellisen pyörimään, voin huvikseni laskeskella paljonko rahaa olen taas säästänyt.
Entäs sitten ne niskakakat? Eipä ole tapahtunut sen jälkeen, kun aloin kestoilla.
Tässä muutaman päivän ajan mökillä kertakäyttövaippoja käyttäneenä (en siis tosiaan ole niin vannoutunut kestoilija, ettäkö mökillä nyrkkipyykillä niitä pesisin, siellä mennään kertsikoilla, kuten reissuillakin monesti) täytyi taas todeta, että kestovaipat ovat myös aika paljon kauniimpia. Kivoja värejä ja kuvioita löytyy vaikka miten paljon.
Onhan niissä toki vaivansa. Peseminen, kuljettaminen mukana, likaisten vaippojen haju vessannurkassa. Vaativathan ne myös vauvan vaatteissa enemmän tilaa, housujen vyötäröt ei voi olla kovin kireitä ja bodyissakin saisi olla pituutta lisää. Pitäisi askarrella sellainen lisäpalanen bodyja varten, mutta ompelukone puuttuu enkä ole kaupoista löytänyt sellaista, joka kävisi noiden pienten neppareiden kanssa yhteen.
En kuitenkaan koe, että kestikset vaatisivat sen kummempaa harrastuneisuutta. Meillä mieskin on ihan motivoitunut niitä käyttämään, varmaan pihin luonteensa vuoksi. Ja on se ekologisuus tietenkin aina plussaa - jostain syystä roskaaminen on yksi asia joka minua harmittaa aika paljon. Se tulee kai kotoa, meillä on aina tosi tarkkaan lajiteltu jätteet. Niinpä tällä tavalla voin osaltani meidän perheen roskakuormaa ympäristölle vähentää ilman kovinkaan suurta vaivaa.
Jah, taisinpa vähän paasata. Harmittaa vaan, kun tuntuu, että kestovaipoilla on vähän sellainen maine. Että ekohippeilijät niitä vaan käyttää ja ai kamala miten vaivalloisia ne on. Ei aina, ei välttämättä, ja kannattaa olla tällekin vaihtoehdolle avoin, vaikka se nyt ei varmasti tee kenestäkään parempaa tai huonompaa äiti tai ihmistä.
Että näin.
Mistäs sitten seuraavalla kerralla puhuisin, pukluistako? ;-) Vai kenties vauvanvaatteista? Vai onko teillä ideoita, joilla potkisitte minua vähän ulos täältä vauvakuplasta postaustoiveiden muodossa?
Kuvituksena Minin 3kk - kuvia, ilman kasvoja ja lisukkeena vähän räjähtänyt, meikitön (oikea termi varmaan olisi luonnonkaunis)äiti, pukluisella paidalla.
Niin kuin yleensä.
Laapa