Tabula rasa.

Pääni nimittäin.
Se on just niin lomalla kuin miehenikin tällä hetkellä. Tyhjää täynnä, kuten meidän kalenterikin. (No ei oikeesti, kalenterihan pitää lomalla olla ihan täynnä! Kaikkea kivaa!) Puhumattakaan siitä, että kamera ei kovin paljon ole viime aikoina räpsynyt. Jotain kuitenkin.

Olemme mökkeilleet. Käyneet välillä kaupungissa pyykkiä pesemässä ja mökkeilleet vähän lisää. Se on ihan yllättävän toimivaa vauvankin kanssa, vaikka mukavuudenhaluinen minä aina välillä tahtookin takaisin länsimaisten mukavuuksien kuten juoksevan veden ja sisävessan pariin… Haukkukaa snobiksi, mutta tiedättekö sen kärpäsparven ulkohuussin ikkunassa? Just sen. Ällöttävämpää kuin mitkään vauvan niskakakat tai kaarioksennukset evö. Pelkästään sen takia on kiva päästä välillä kotiin.
Täytyy sanoa, että tällaisina viikkoina ei käy kateeksi ammattibloggaajia. Aina joku nillittämässä, jos tulee pidempi päivitystauko, vaikka mielestäni ihan jokaisella on oikeus välillä istua laiturinnokassa ilman iPhonea ja läppäriä, tai kuljeskella viikko verkkareissa jos siltä tuntuu. Palatakseni edelliseen vuodatukseeni kotiäitiyden perikuva-itsestäni, niin unohdinpa sen sanoa että: tämä on oikeastaan aika kivaa. Siis kun saa luvan kanssa näyttää juuri niin kotiäidiltä kuin on. Jopa minun pääni sisällä asuva vaativa natsi-yliminä on näinä aikoina oppinut antamaan löysää. Että ei se oo niin justiinsa- minkään suhteen. Ei oo pakko jos ei taho - olla tiptop, aikataulussa, edes mennä lenkille tai varsinkaan pihtailla ruoasta. Jep, hylkäsin kaikki suunnitelmat kuntokuureista saadessani varoittavan esimerkin, mitä sillä voi saada aikaan. Imetys on nyt tärkeämpää ja hiilarit on pop! Tuntuu konkreettisesti, että hiilihydraateilla maidot nousee ylivoimaisesti parhaiten - muilla samoja kokemuksia? Onneksi sitä ehtii myöhemmin olla hyvässä kunnossa, vaikka kieltämättä (silloin joskus kun lenkille eksyn) tuntuu jännältä, kun viiden kilometrin reipas vaunulenkki on nykyisin kategoriassa rankka treeni. :D Jaa että minäkö tähän aikaan viime vuonna juoksin 15 km:n lenkkejä - joka viikko? Aikaansa kutakin. :)
Minin kuulumisia sen verran, että meillä on oikeasti tällä hetkellä vaarallisen helppo lapsi. Neiti nukkuu, voi miten hän nukkuukin! Ensimmäinen yöunipätkä on ollut viime aikoina lähes poikkeuksetta 6-7 tuntia - sen päälle nukutaan sitten vielä ainakin kolme tuntia lisää. Yöunet ovat 9-12 tuntia ja sen lisäksi päiväunia, parhaimmillaan neljä tuntia putkeen, riippuen paljonko yöllä on jaksanut nukkua.
Hereillä ollessaan toki vaatii viihdyttämistä ja on aikamoinen sylikissa - vaunuissa ei kyllä viihdy juuri ollenkaan hereillä. Manducassa myös tulee nykyisin raivarit, kun sieltä ei nää! Ainoa vaihtoehto siis on kanniskella Miniä sylissä kasvot menosuuntaan. Maailma on selvästi liian mielenkiintoinen missattavaksi. Olemme kyllä niin rakastuneita tähän lapseen ja vauvaelämään. Älyttömän kivaa!
Ja sitten, kun joku nyt ihmettelee sanavalintaani vaarallisen helposta lapsesta, niin tarkoitan vain sitä, että tällaisen muksun kanssa tulee vauvaelämästä vähän turhan helppo kuva. Ja siitä sikiää (hops, mikä sanavalinta) kaikenlaisia ajatuksia. Voi jo ihan vakavasti miettiä, että kyllähän tässä voisi toisenkin ottaa, jos sellainen tulisi. Että kyllähän se menisi. Ja miten niin kahdessa lapsessa on kolminkertainen määrä töitä verrattuna yhteen? Nää, en usko.
Sellaisia vaarallisia ajatuksia.

Ja jos toinen tulisi melko pian, niin sillä välttyisi myös työhön palaamiselta. Vitsit mikä peikko ja alan ahdistua, kun siitä minulta on jo kovasti kyselty. Ei täällä vauvakuplassa oikein muista, että sellaistakin pitää jo (muka) alkaa ajatella. Tällä hetkellä ei nimittäin tunnu vielä yhtään siltä, että kiinnostaisi palata uraputkeen any time soon. Ainakaan kokoaikaisesti. No, Herran haltuun, katsotaan miten tässä fiilikset kehittyy - ja kun näitä lapsiasioita ei oikein voi suunnitella. Ne vaan tapahtuu, jos on tapahtuakseen.

Onneksi jatkossa ei tule olemaan samanlaisia paineita kuin ennen Miniä. Tietää, että todennäköisesti homma skulaa. Ja jos ei skulaa, niin sekään ei haittaa, koska on jo tämä ihana, ainutlaatuinen Mini ja hänkin riittää vallan mainiosti.
Meidän lomaan on kuulunut kyllä kaikenlaista kivaa, mökkeilyn lisäksi.
Mini ja Lumi ovat saaneet aimo annoksen serkkkuja ja isovanhempia ja äitini kanssa kävimme Jyväskylän maisemissa myös sisävesiristeilyllä.

Serkuista puheen ollen, myös tämä äiti on saanut heistä osansa. Yksi serkuistani valmistui hiljattain ja kun juhlat olivat vielä varsin kätevällä etäisyydellä meidän mökistä, niin olihan sinnekin päästävä. Kerran kutsuttiin. Minulla on varsin monta kivaa serkkua, jotka tosin ovat hajaantuneet aina Malesiaan saakka ja sen kerran, kun on mahdollisuus nähdä isolla porukalla, niin täytyyhän se käyttää. Mies vielä lupautui hoitelemaan Miniä juhlien ajan, niin että saisin kunnon 'serkkutankkauksen' ja sosialisoida rauhassa. Sanomattakin lie selvää, että nautin. Suomeksi ja englanniksi.
Minille piti ottaa mekko mukaan, mutta se tietenkin lähtösähellyksessä kotoa unohtui. Sai sentään kukkapannan päähän. Aika rennosti mentiin meidän aikuistenkin osalta, kuten kesäjuhliin kuuluu - vetäisin vain kaftaanin imetystopin ja shortsien päälle. Imettää pystyi joko nostamalla kaftaanin ylös tai sitten isohkosta kaula-aukosta. Helppoo ja kivaa. Kesäjuhlat ja imetys kun ovat joskus melkoisen hankala yhdistelmä. Tässä asussa en häihin lähtisi, mutta tällaiset rennommat juhlat meni kyllä hyvin, eikä tullut alipukeutunut olo.
Maastonakit! Ihania koiria. Kai ne jotenkin sulattaa meikäläisen, kun tuo omakin on tuollainen 'valkoinen mäyris', malliltaan matala ja pitkäselkäinen töpöjalka. Tämä tässä kuuluu yhdelle serkuistani ja onkin kovasti muuten mammansa perään.

Sellaisia lomakuulumisia meille! Mitäpä sinne? Oletteko ehtineet mökkeilemään/reissaamaan kotimaassa tai ulkomailla? Vai joko työt kutsuu?

Laapa