Lately.

Muistuttelen vielä omista huutonet-kohteistani, joihin pääset TÄSTÄ(klik!).
Hyvin onkin jo tavaraa osteltu ja alan tällä viikolla käydä läpi pinoa ja postitella kohteita, kun vaan ehdin. Kärsivällisyyttä siis, jos olette huutaneet minulta jotain, tämä pikkuvauvan kanssa asioiden hoitaminen ei olekaan ihan niin nopeaa toimintaa kuin aiemmin!

Ja jos blogin suhteen vauvan tulon myötä aktiivisuus on sekin vaihdellut enemmän, niin meidän kuulumisia päivittelen reaaliajassa paremmin Instagrammiin nimimerkillä LAAPALA. Viime ajan kännykkäräpsyjä nyt kuvituksenakin. Klikkailkaapa minua 'kaveriksi' siellä!

LAAPALA@Instagram

Valvoskellut mamma Diner'sissa.

Mini on nyt meitä valvotellut välillä - epäilen että menossa on tiheän imun kausi. Yösyöminen kun taitaa olla se paras keino lisätä maitomääriä, hassua miten nämä vauvat ovat vaan niin itseohjelmoivia. Tarpeen lisääntyessä tietävät mitä tehdä! Päivisin ruokaillaan tiheästi myös eikä yhden rinnan antimet riitä millään, kummatkin täytyy syödä tyhjiksi. Voi toki tämä alkanut hellekelikin tehdä, että maitoa tulee hieman niukemmin ja vauvan janokin on isompi. Myös minun nälkäni ja janoni on ollut vauvan syömisen mukaista, tuntuu ettei se tähän mennessä totuttu ruokamäärä oikein riitä. Alan vihdoin uskoa, että ehkä tämä täysimetys tosiaan toimii palautumisessa, ja taisin stressata (taas) ihan turhasta. Niin, enkö ikinä opi? Olemme nauraneet miehen kanssa, että jos aiemmin minun vakkarijuttuni isojen ravintola-annosten kanssa oli, että 'Kulta, en jaksa syödä - autatko vähän?' niin nykyisin se on enemmän, että 'Näpit irti mun ranskalaisista!' ;-) Miestä toki harmittaa vähän tämä uusi järjestely...

Enpä muista olenko jo maininnut, mutta kaikenlaiset ruokarajoitukset olen nyt poistanut ja kahvikin maistuu. Onpa sitä kulunut nyt, kun yöt ovat olleet välillä aika risaisia - olen korvannut syntynyttä kofeiinivajetta ahkeraan. Vauvan voinnissa en ole huomannut muutosta, joinpa kahvia tai en. Ei tunnu korreloivan ainakaan enää millään tavalla ajoittaisten itkujen kanssa. Ja vähänpä tuo enää itkeekään, tyytyväinen muksu. Ainoa epäily tuli yksi päivä ruisleivästä, kun kiskoin aika monta palaa ja se päivä oli Minilläkin aika huono, mutta mene ja tiedä. En jaksa uskoa, että se välttämättä olisi enää vaikuttanut. Väittävät että nuo kolme ensimmäistä kuukautta olisivat hankalimmat suoliston kehittymättömyyden vuoksi, joten eiköhän nyt kun huomenna tulee 3 kuukautta täyteen voi jo hellittää...
Helteet ovat ajaneet meitä mökille. Kaupungissa on kamalan tukalaa näillä keleillä… Vaikka nykyisin pitää pyykin kertymisen vuoksi käydä välillä pyörittämässä konetta. Onneksi matka ei ole pitkä. Viimeisen viikon aikana on tullut maisteltua jo kotimaista mansikkasatoakin, aika ihanaa, vaikka tyyristä onkin. Mansikat, jäätelö ja kahvi - ja millainen päiväkahvimaisema, mökin terassilta! Nautin kyllä täysin siemauksin tästä loman luksuksesta, etenkin kun viime kesänä tuli tehtyä paljon töitä ilman lomapäiviä. Sanon sen taas, että olen kokenut tämän ajan kaikkein rennoimpana koskaan aikuiselämäni aikana. Mukavaa vaihtelua kiireiseen työarkeen, paljon aikaa perheen ja suvun kanssa. Ja lähiviikkoina pääsemme toivon mukaan myös katsastamaan uutukaista serkkupuolta!

Onko siellä ketään? Vai oletteko kaikki karanneet rannalle?

Laapa