Päivät kuluvat tätä nykyä aika lailla odotellen.
Tai enemmänkin kaikenlaista tekemistä keksien. Olen oivaltanut, että nyt kun on joutilaana kotona, niin sitä täytyy vaan yksinkertaisesti olla itse aktiivinen. Soitella, laittaa viestiä ystäville, ehdottaa tapaamisia ja järjestää itselleen päiväohjelmaa.
On toki niitäkin päiviä, kun ei jaksa ja mielummin uppoutuu vaikka Greyn anatomian jaksoihin. Alkaa vaan tulla tunkkainen olo, jos jatkuvasti katselee telkkua!
Mies on aika paljon tehnyt töitä ja opiskeluja ja on välillä sekä päivät että illat kiinni muualla. Yrittää puristaa tietenkin nyt, että sitten pian saisi ottaa rennommin, vauvan oletetun syntymän aikoihin. Ja hyvä niin. Se vain tarkoittaa minulle nyt liikaa aikaa yksin!
![]()
Vointini on säilynyt hyvänä. Joinakin päivinä supistelua tulee enemmän ja joskus taas tuntuu, ettei kerrassaan mitään tapahdu. Lantion anatomiasta olen tullut piinallisen tietoiseksi - etenkin tuo symphysis pubis eli häpyliitos on varsin tutuksi tullut viime päivinä. Se muistuttelee olemassa olostaan etenkin kävellessä. Auts!
Painon nousu on aika lailla hiipunut. Olen edelleen 'miinuksilla' mahataudin jäljiltä, eikä paino ole tahtonut enää nousta samaa tahtia kuin aiemmin, enemmän junnannut paikallaan. Liekö yhtenä syynä taas enemmän oireilevaärtyvän suolen oireyhtymä. Eipä se tosin muuten ole haitannut, elimistö on kyllä ihmeellinen… Viimeksi neuvolassa tein Hb ennätykseni vuosikausiin, peräti 135. Tämä upea kroppani kerää rautavarastot täyteen synnytyksen verenhukkaa varten - ihan mieletöntä. Niin tarkkaan ja hienosti meidät on suunniteltu.
Kätilöystäväni kävi kylässä viikonloppuna ja halusi tehdä näppiarvion vauvan koosta. Positiiviseltahan se kuulosti näin synnyttäjän näkökulmasta. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että vauva tuntuu käteen varsin sirolta, yllättävänkin sirolta mahani kokoon nähden. Ilmeisesti minulla on siis varsin reilusti lapsivettä. Hänen veikkauksensa oli, että lapsi olisi laskettuna päivänä aika lailla kolmikiloinen, ehkä noin 3200 g tuntumassa, jos näpit eivät paljon huijaa. Itse synnyin viikolla 42 ja olin juurikin tuon kokoinen, eikä mieskään ollut kovin iso syntyessään, joten sikäli geenien puolesta pienehkö vastasyntynyt voisi olla realismia.
![]()
Kuten tekstistä huomaa, ajatukset ovat tätä nykyä melko lailla synnytyksessä. Ja vauvassa. Tuntuu vaikealta edes ajatella juuri mitään muuta. En ole halunnut tehdä tästä blogista varsinaista raskausblogia, mutta viime aikoina tämä varmasti on sellaiselta tuntunut. Pahoitteluni, en oikein mahda sille mitään, että nämä ajatukset on kovin vaikea irrottaa tästä arkeni täyttävästä asiasta!
Täytyy tosin myöntää, että oli virkistävää viime viikolla käydä muutaman työkaverin kanssa kaupungilla ja kuulla sinkkutyttöjen elämästä ja mieskuvioista päivitystä. Teki hyvää! Muistin taas, että onhan sitä muutakin maailmassa kuin raskaus, synnytys ja vauvat. Huh, miten tämä elämänvaihe tosiaan täyttää ihmisen mielen ja vie mukanaan! Sen vuoksi on hyvä, että on ystäviä eri elämäntilanteista. He jos ketkä palauttavat taas maan pinnalle. Ja työkavereiden kanssa oli myös hauska päästä juttelemaan uusimpia 'sairaalajuoruja', pysyypä ajantasalla mitä sielläkin tapahtuu. Haha!
![]()
Asuni ovat viime päivinä olleet aika lailla hame- ja mekkolinjaa. Ihan käytännön syistä - minulle ei enää mahdu kuin kourallinen vaatteita.
Tuon kuulan päälle ei yltä edes äitiyshousut, niiden resorit eivät riitä. Verkkarit, olohousut ja mammalegginsit mahtuvat vielä, mutta julkisille paikoille lähden mielummin hameessa ja topissa tai maksimekossa. Onneksi kelit ovat jo aika lämpimät! Enkä joka tapauksessa kovin pitkää matkaa jaksa kävellä ulkona.
On ollut ihana, kun pystyy jo lähteä kaupungille tennareissa tai ballerinoissa. Mahan kanssa kaikenlainen kumartelu ja nauhojen sitominen tai vetoketjujen kanssa sählääminen tuntuvat kovalta duunilta… Ihana, tervetullut kevät!
Toppi, joka varmaan pian ratkeaa liitoksistaan (kuten minäkin, heh), on Gina Tricotin normimallistosta, hameen taas ostin syksyllä Vilasta. Tuo neuletakki ei kuvissa pääse oikeuksiinsa, siinä on ihanaa kiiltolankaa neuloksen joukossa. Neuletakki oli heräteostokseni viime Tallinnan reissulta, Espritiltä.
![]()
Tämän asun kanssa kiskaisin jalkaani vielä sukkikset ja uudet ballerinat. Koko asusta jäi kuva ottamatta - ehkä ensi kerralla. Yllättävää sinänsä, että ihan kohtuullisen sievästi pystyy pukeutua myös viimeisillään raskaana, vaikka toki vaihtoehdot vähissä onkin. Oma itsekriittisyys on tällä hetkellä oikeastaan lähes kadonnut ja se tietenkin auttaa asiaa. Olen niin ylpeä tästä pienestä suuresta kehostani, miten hienosti se on kaiken hoitanut! Ja saan olla tyytyväinen, että suonikohjut ja raskausarvet edelleen loistavat poissaolollaan. Hyvä, kaunis minä!
Mitäpä tykkäätte asusta?
Valoa ja iloa teidän viikkoonne!
Laapa
// I'm still very pregnant. And waiting… trying to think of things to do when I'm home alone all day long. I try to stay active, to ask friends for lunch or coffee and arrange something to program my day. There's not much else that I could do right now, since even walking can be quite painful for my pelvis. Otherwise I feel fine, and my thoughts are mostly in the delivery and the baby.
As you can see I'm quite big already so I don't have many options on what to wear these days. It's mostly skirts and dresses - or sweatpants! I'm glad that it's spring and I can just wear a maxi dress with ballerinas to go outside, makes life a lot more simple… How do you like my outfit?
Tai enemmänkin kaikenlaista tekemistä keksien. Olen oivaltanut, että nyt kun on joutilaana kotona, niin sitä täytyy vaan yksinkertaisesti olla itse aktiivinen. Soitella, laittaa viestiä ystäville, ehdottaa tapaamisia ja järjestää itselleen päiväohjelmaa.
On toki niitäkin päiviä, kun ei jaksa ja mielummin uppoutuu vaikka Greyn anatomian jaksoihin. Alkaa vaan tulla tunkkainen olo, jos jatkuvasti katselee telkkua!
Mies on aika paljon tehnyt töitä ja opiskeluja ja on välillä sekä päivät että illat kiinni muualla. Yrittää puristaa tietenkin nyt, että sitten pian saisi ottaa rennommin, vauvan oletetun syntymän aikoihin. Ja hyvä niin. Se vain tarkoittaa minulle nyt liikaa aikaa yksin!
Vointini on säilynyt hyvänä. Joinakin päivinä supistelua tulee enemmän ja joskus taas tuntuu, ettei kerrassaan mitään tapahdu. Lantion anatomiasta olen tullut piinallisen tietoiseksi - etenkin tuo symphysis pubis eli häpyliitos on varsin tutuksi tullut viime päivinä. Se muistuttelee olemassa olostaan etenkin kävellessä. Auts!
Painon nousu on aika lailla hiipunut. Olen edelleen 'miinuksilla' mahataudin jäljiltä, eikä paino ole tahtonut enää nousta samaa tahtia kuin aiemmin, enemmän junnannut paikallaan. Liekö yhtenä syynä taas enemmän oireilevaärtyvän suolen oireyhtymä. Eipä se tosin muuten ole haitannut, elimistö on kyllä ihmeellinen… Viimeksi neuvolassa tein Hb ennätykseni vuosikausiin, peräti 135. Tämä upea kroppani kerää rautavarastot täyteen synnytyksen verenhukkaa varten - ihan mieletöntä. Niin tarkkaan ja hienosti meidät on suunniteltu.
Kätilöystäväni kävi kylässä viikonloppuna ja halusi tehdä näppiarvion vauvan koosta. Positiiviseltahan se kuulosti näin synnyttäjän näkökulmasta. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että vauva tuntuu käteen varsin sirolta, yllättävänkin sirolta mahani kokoon nähden. Ilmeisesti minulla on siis varsin reilusti lapsivettä. Hänen veikkauksensa oli, että lapsi olisi laskettuna päivänä aika lailla kolmikiloinen, ehkä noin 3200 g tuntumassa, jos näpit eivät paljon huijaa. Itse synnyin viikolla 42 ja olin juurikin tuon kokoinen, eikä mieskään ollut kovin iso syntyessään, joten sikäli geenien puolesta pienehkö vastasyntynyt voisi olla realismia.
Täytyy tosin myöntää, että oli virkistävää viime viikolla käydä muutaman työkaverin kanssa kaupungilla ja kuulla sinkkutyttöjen elämästä ja mieskuvioista päivitystä. Teki hyvää! Muistin taas, että onhan sitä muutakin maailmassa kuin raskaus, synnytys ja vauvat. Huh, miten tämä elämänvaihe tosiaan täyttää ihmisen mielen ja vie mukanaan! Sen vuoksi on hyvä, että on ystäviä eri elämäntilanteista. He jos ketkä palauttavat taas maan pinnalle. Ja työkavereiden kanssa oli myös hauska päästä juttelemaan uusimpia 'sairaalajuoruja', pysyypä ajantasalla mitä sielläkin tapahtuu. Haha!
Tuon kuulan päälle ei yltä edes äitiyshousut, niiden resorit eivät riitä. Verkkarit, olohousut ja mammalegginsit mahtuvat vielä, mutta julkisille paikoille lähden mielummin hameessa ja topissa tai maksimekossa. Onneksi kelit ovat jo aika lämpimät! Enkä joka tapauksessa kovin pitkää matkaa jaksa kävellä ulkona.
On ollut ihana, kun pystyy jo lähteä kaupungille tennareissa tai ballerinoissa. Mahan kanssa kaikenlainen kumartelu ja nauhojen sitominen tai vetoketjujen kanssa sählääminen tuntuvat kovalta duunilta… Ihana, tervetullut kevät!
Toppi, joka varmaan pian ratkeaa liitoksistaan (kuten minäkin, heh), on Gina Tricotin normimallistosta, hameen taas ostin syksyllä Vilasta. Tuo neuletakki ei kuvissa pääse oikeuksiinsa, siinä on ihanaa kiiltolankaa neuloksen joukossa. Neuletakki oli heräteostokseni viime Tallinnan reissulta, Espritiltä.
Mitäpä tykkäätte asusta?
Valoa ja iloa teidän viikkoonne!
Laapa
// I'm still very pregnant. And waiting… trying to think of things to do when I'm home alone all day long. I try to stay active, to ask friends for lunch or coffee and arrange something to program my day. There's not much else that I could do right now, since even walking can be quite painful for my pelvis. Otherwise I feel fine, and my thoughts are mostly in the delivery and the baby.
As you can see I'm quite big already so I don't have many options on what to wear these days. It's mostly skirts and dresses - or sweatpants! I'm glad that it's spring and I can just wear a maxi dress with ballerinas to go outside, makes life a lot more simple… How do you like my outfit?