Se on hassu tunne, se ristiriita jota joskus kokee omista valinnoistaan...
Samaan aikaan, kun tietää tehneensä oikeita valintoja ja olevansa juuri nyt juuri oikeassa paikassa, jossa se entinen elämä muualla tuntuu ajoittain todella kaukaiselta - samaan aikaan tuntee kaipuuta ja haikeutta takaisin.
Muutimme viime keväänä Jyväskylään, suurimpina motivaattoreina kiva virka, jonka sain täältä sekä välimatkojen lyhentäminen kummankin perheisiin. Tunsimme entuudestaan täältä myös joitakin ihmisiä, emme kovin montaa, mutta niin ettei täysin tyhjän päälle täytynyt hypätä. Mielestäni tässä elämänvaiheessa, kun perhettä perustamme, on myös mielekästä asua lähempänä tulevia mummoloita. Ja jotenkin oli vaan sellainen olo, että on aika siirtyä eteenpäin.
Viikonloppu kului osaltamme osittain Jyväskylässä, osittain Tampereella. Lauantaina aamusalin ja koiranlenkityksen jälkeen otimme suunnan kohti siskopuoleni ja miehensä juuri remontoitua rivarikotia. Heillä on ihana koira, jonka kanssa Lumi on pennusta asti ollut ja koiramme ovatkin ihan parhaita kaveruksia. Näimme myös yhtä ystäväpariskuntaa reissullamme - ja paljon muuhun ei sitten aikaa ollutkaan. Viikonloppu kului vauhdilla...
Sitä murehdin miehelle tässä joku aika sitten ja sen vuoksi nyt puuhastelimme tämän viikonlopun - täytyi vähän saada lievittää ikävää.
Tosiasia nyt vain on, että meiltä jäi Jyväskylään muuttaessamme taakse kovin monta tärkeää ihmistä. On niin haikeaa käydä kylässä ja lähteä, kun ei enää voikaan sanoa, että nähdään ensi viikolla tai jotain muuta. Kun ei tiedä koska seuraavan kerran. Jouluna?
Ja jäihän meiltä taakse yksi tärkeä koirakaverikin. ;)
On muuten ihana katsella näiden koirien keskinäistä kanssakäymistä. Arvojärjestys on todella selvä, pienempi ja nuorempi Lumi kiltisti alistuu suuremmalle ja vanhemmalle ja näin säilyy sopu. Tässä varmasti auttaa se, että koirat ovat olleet tekemisissä siitä saakka, kun Lumi on meille tullut.
 |
| Bestikset |
Laapa
// I miss Tampere! It's nice to visit and see all the lovely people we left behind - and the same time it's always hard to leave without knowing when is the next time we'll meet. Still, I'm certain that we've made the right decision to move and our life is here in Jyväskylä now. Oh, the hardness of decisions...