Tulipahan luvattua, joten tuumasta toimeen. Pääsette meidän arkiseen maanantaihin mukaan melkoisen pitkän kuvakavalkadin kanssa. Ihan hyvä, etten ihan koko päivää muistanut kuvailla, sen verran näitä tuli...
Kahden maissa aamuyöllä herään ensimmäisen kerran. Vauva nukkuu jo melkein joka yö neljän tunnin pätkän alkuyöstä. Mieheni tuo vauvan rinnalle ja syötön jälkeen jatkamme unia.
Viiden maissa heräämme seuraavan kerran, vauva syö ja nukahtaa kevyeen uneen. Katson kelloa, enkä usko silmiäni - olen nukkunut vielä kolme tuntia! Poikkeuksellisen hyvä yö!
Itse nousen juomaan ja käymään vessassa, enkä sen jälkeen saa enää nukuttua -Junnun uni on levotonta, hän huitoo ja heräilee. Lopulta luovutan ja nousemme vaipanvaihdolle n. 6:30.
Vauvanhoidon jälkeen teen omat aamupesut ja ehdin juoda aamukahvit ja syödä ennen kuin Minin sängystä alkaa näkyä liikettä kahdeksan maissa.
Aamu kuluu normaaleissa merkeissä. Minin aamupuurot, sitten potalle telkun ääreen hetkeksi. Aamupesut, puhdas vaippa, päivävaatteet.
Vilkaisen ulos: jaahas, sataa vaakatasossa räntää. Sehän sopii, tänään pitäisi muutenkin tehdä kotihommia, sillä kotiuduimme sunnuntaina melkein viikon kestäneeltä reissulta akselilla Tampere-Valkeakoski-kotipaikkakuntani.
Aamupalan jälkeen pedataan pedit ja leikitään. Neiti haluaa piirtää. Kuvia ottaessa muistan taas, että Minin tukka on harjaamatta... Tuumasta toimeen.
Huomatkaa 'Muikkunen'. Tuo palapelinpala siis. Se on Minin luottoystävä, joka otetaan mukaan kaikkiin hommiin, jonka kanssa leikitään mäenlaskua sohvalla, piilosta sängyllä ja mitähän kaikkea vielä muuta...
... ja tarpeeksi monta kertaa sohvan takaa ah-niin-tärkeää Muikkusta etsittyämme päätin männäviikolla hommata neidille vähän suuremman Muikkusen. Hän sai sen sunnuntaina ja tänään onkin kuljettu kummatkin Muikkuset kädessä ympäriinsä. Ilmankos ei kiinnosta ulkoleikitkään, kun on uusia leluja.
Mini touhuilee tyytyväisenä omiaan minun hoitaessa Junnua. En taaskaan tahdo saada vauvaa unille millään, joten turvaudun 'hiustenkuivaajan' apuun. Puoli tuntia tehokasta peliaikaa, jonka käytän keittiöhommissa. Tuon iPhonen Appin nimi on muuten SoundSleepr, toiminut hurjan hyvin meidän lasten rauhoittajana nämä tasaiset kohinaäänet...
En ole edellisenä iltana ehtinyt tehdä täksi päiväksi ruokaa, kuten monesti sunnuntaisin teen alkuviikkoa helpottaakseni. Tulimme reissulta melko myöhään kotiin ja ilta kului kaupassa käyntiin ja lastenhoitoon. Olen nyt onneksi alkanut tottua siihen, että yllättävästi vuorokaudesta loppuu tunnit kesken enkä tosiaan saa kaikkea suunnittelemaani tehtyä, hyvä jos edes jotain lastenhoidon oheen.
Teen puolivalmisteista helpon uuniruoan, koska sen lisäksi tahdon valmistaa pannukakun (ja kuten tiedämme on ekologista hoitaa yhdellä uunin lämmittämisellä kaksi asiaa.) Poissaollessa on maitoja mennyt päiväysvanhoiksi, jotka hajusta päätellen kelpaavat kuitenkin vielä pannariksi.
Saan ruoan uuniin ja taikinan tehtyä. 'Hiustenkuivaajan' kohina loppuu ja Junnu herää melkein heti sen jälkeen... Kokeillaanpa viihtyisikö lattialla katsellen Minin touhuja, joskin sitten täytyy itse vahtia vieressä.
Mini tahtoo Muumi-palapelin ja Duplot. Leikimme yhdessä.
'Vauva kattomaan leegoja!' hän komentaa ja vakuutan, että vauva kyllä täältä näkee hänen rakentelunsa.
Leikkimisen lomassa täytyy välillä käydä pussailemassa ja silittämässä pikkuveikkaa... :)
Jossain kohtaa muistan, että edellisen illan pyykit unohtuivat kuivausrumpuun. Nappaan Junnun mukaani ja siirryn lajittelemaan pyykit. Minikin tulee auttamaan. 'Isin pikkarit!''Vauvan housut!'Jaksan ihmetellä, miten hän voikaan tietää jo niin hyvin mikä kuuluu kellekin.
Vaatteet ovat harmikseni ryppyisiä, tietenkin, aina ne unohtuvat iltakiireissä kuivuriin ja muistan ne vasta aamulla...
Minilta loppuu (onneksi) mielenkiinto pyykkihommaa kohtaan kesken ja hän lähtee takaisin olohuoneeseen leikkimään.
Minultakin jää homma kesken, kun pikkumies alkaa olla vaativainen. Tankkausta ja takaisin hommiin.
Söpö viikkauskaverini :)
Käyn jossain kohtaa nostamassa ruoan pois uunista ja laitan Minille lautaselle jäähtymään.
'Nälkä! Ruokaa! Anna ruokaa!!' Yritän toppuutella, että se on vielä liian kuumaa ja annetaan jäähtyä hetki. Puuh, (hieman alle) kaksveen kärsivällisyys...
Myös pieni mies alkaa olla hermona, väsynyt varmaan kun ei malta nukkua kuin pienissä pätkissä...
Kämppä alkaa sekin olla taas aikamoisessa kunnossa, eikä kello ole vielä edes puoltapäivää.
Lounasta syömme yhdentoista maissa.
Syöminen on aina yhtä siistiä hommaa, haha! Mietin taas kerran, että koskahan tämä alkaa siistiytyä niin, että pääsisimme noista essuista. Ja pöydän (ja tuolin ja lattian ja lapsen) loputtomasta siivoamisesta...
Kun lounas alkaa olla loppusuoralla, saan pannarin nostettua pois uunista. Näyttää hyvältä, nams!
Tässä välissä en tosiaankaan ehdi ottaa kuvia. Mini käy aina ruoan jälkeen potalla, ja leikkii hetken sillä aikaa, kun hoidan vauvaa. Päiväuniaika lähestyy, yritän olla tehokas jotta saan lapset unille. Heilutan Junnua sitterissä, ja toivon että hän nukahtaisi ja samalla puen Minille sekä itselleni päälle. Pakkaan Minin vaunuihin unipupujen kanssa, tänään hän haluaa myös norsun mukaan.
Sitten puen itselleni ja viimeiseksi laitan sitteriin nukahtaneelle vauvalle pipon päähän ja nostan untuvapussin sisään vaunuihin. Teemme pienen lenkin ulkona, siellä sataa edelleen. Mini nukahtaa nopeasti, mutta teen pienen ylimääräisen kierroksen saadakseni itse vähän sykettä ylös. Keli on kamala, ja kastun tehokkaasti vaikken ole pitkään ulkona.
Katson kelloa, kun tulen takaisin sisälle: vartin yli kaksitoista. Oikein hyvä! Pienempi heräilee jo, käyn äkkiä lataamassa kahvinkeittimen ja nostan hänet pois vaunuista.
Minulla on tapana lämmittää maito ja kahvikuppi mikrossa ennen kuin kaadan kuuman kahvin sekaan. Tänään siitä on (taas) hyötyä, Junnu on tyytymätön ja syykin selviää: vanhat kunnon niskakakat. Jaahas, se siitä rauhassa juodusta kahvikupillisesta, ei muuta kuin pesulle. Tovi siinä meneekin...
Jossain kohtaa pääsen onneksi kahvin ja Greyn Anatomian makuun.
Samalla WhatsAppaan kurssikaverini kanssa, jolla on Miniä reilu kuukauden nuorempi tyttö sekä Junnua reilu kuukauden nuorempi poika. Sovitaan treffejä tälle viikolle, en olekaan vielä nähnyt heidän junioriaan, joka syntyi pari viikkoa sitten.
Jossain kohtaa mieskin lähettää kuvia raksalta: meidän ihanat betoniportaat!!!
Pieni mies ei vaan tahdo rauhoittua, vaikka on syönyt ja kuivissa, joten kiskaisen hänet vielä toukkapussiin. Jossain kohtaa hän lopulta torkahtaa aikansa kiukuttuaan.
Ja kun pienemmän saan nukahtamaan, niin pian isompi tietenkin herää.
Kello 14:15 alkaa vaunuista kuulua jutustelua, Mini nukkuikin yli kaksi tuntia. Tänään onkin herkkua välipalaksi: pannaria!
Tätä pyydettiin vähän lisääkin, yleensä välipala maistuu aika huonosti. Herkut menevätkin eri mahaan, kyllähän sen aikuisetkin tietää... ;)
Mini katsoo ulos ja toteaa: 'Vettä sataa.'
Minä: 'Haluatko lähteä ulos?'
Mini: 'EN!'
No sehän sopii! Laitan viestiä mammakaverille, jonka poika täytti hiljattain kaksi vuotta ja kyselen heidän halukkuuttaan leikkitreffeille. Saisi vähän Mini purkaa energiaa ikätoverin kanssa samalla. Saadaan kutsu tulla syömään synttärikakkua pois, johon tartumme mielellämme, vieläpä kun kaveri on ihan naapurissa.
Jossain kohtaa saan siivottavakseni jo päivän toiset 'niskikset'. Great! Heitän likaiset vaatteet ja vaipat lattialle. Pestessäni Junnu puklaa reilusti lattialle ja kuivaillessani häntä tekee vielä myös pissat. Tilanne on niin koominen, että päätän ottaa inhorealistisen vessakuvan: kaikkia eritteitä lattialla. Kotiäidin arkea... Totean myös, että parasta vaan suosiolla pistää vaaleat pyykit myös pesuun, sen verran jo kakkaista pyykkiä tullut pelkästään tänään. Siispä pesukone laulamaan. Tätä sotkua kestikin hetki siivota, hehe...
Mini on onneksi hyvä leikkimään itsekseen. Tai siis 'Muikkusen kanssa', kuten hän itse sanoo.
Leikit ovat niin kivat, että saan lopulta maanitella neitiä päivälliselle, jotta päästään lähtemään.
Puoli kuuden maissa saan meidät valmiiksi lähtemään kyläilyreissulle. Siellä ollessani unohdan täysin koko kuvailun.
Kotiin tultuamme en ehtisikään kuvata. Alan laitella meille iltapalaa, samalla syötän pientä miestä, jolla on selvästi iltatankkailut menossa. Laitan kylpyveden, pesen pikaisesti vauvan ja sitten autan Minin ammeeseen. Hän leikkii veden kanssa sen aikaa, kun kuivailen ja puen vauvan. Sitten menen auttamaan Miniä pesuhommissa. Junnu viihtyy ensin viltillä ja sitten sitterissä sen aikaa, kun pesen, kuivaan ja puen yövaatteet isommalle. Sitten vielä hammaspesut ja tukan harjaus. Kello on jo yli kahdeksan, joten pyydän Miniä hakemaan kirjoja, joita lueskelemme ja sitten siirrytään makkarin puolelle. Isi tulee onneksi kotiin tässä kohtaa, juuri sopivasti nukuttaakseen Miniä niin minä saan keskittyä Junnuun. Hän syö vielä kertaalleen ja nukahtaa aika pian Minin jälkeen, iltaysin maissa nostan pienemmänkin kehtoon nukkumaan ja siirryn itse koneelle latailemaan kuvia ja kirjoittelemaan tätä postausta.
Mies laittaa minulle iltapalan ja naputtelen tämän postauksen valmiiksi, vaikka pitäisi olla jo nukkumassa sitä ainoaa yön pitkää pätkää. Oikolukeminen ja tekstin tarkistus taitavat jäädä huomiseen, alan olla jo niin väsynytkin etten varmaan edes huomaisi virheitä.
Sellainen maanantaipäivä meillä, todettakoon ettei tässä paljon ole tosiaan ehtinyt istuskella.
Mukavaa viikkoa teille!
Laura