Huh huijaa.
Vähän jäänyt paitsioon muuan blogi tällä viikolla, kun olemme järjestelleet Junnun kemuja ihan urakalla. Vastoin kaikkia odotuksia, hän ei suinkaan jäänyt ilman nimeä, heh... Kauan siinä kesti, kun mietittiin ja mietittiin ja lopulta vastassa olikin runsaudenpula. Kivoja poikien nimiä on yllättävän paljon! Toisaalta, valitsi mitä tahansa niin eihän siinä metsään voinut mennä.
Alle kouluikäisiä oli näissä juhlissa yhdeksän kappaletta, joten ihan tässä vilskettä riitti. Tuntuikin siltä, että vasta vieraiden lähdettyä pääsi ekan kerran vähän istahtamaan.
Tein vielä edellisenä iltana lähempänä yhtätoista silmät ristissä lapsille aarteenetsintää varten paketteja ja vihjeitä - mutta täytyy sanoa, että se kannatti. Se ilo ja innostus oli ihana nähdä ja pysyivätpä sen aikaa pois riehumasta sun muista tihutöistä. :)
Kaiken kaikkiaan tosi onnistuneet juhlat senkin puolesta.
Tarjoilut ulkoistettiin täysin - ystäväni tarjoutui leipomaan kakut ja mummit hoitivat loput. Ei olisi kyllä itse tullut mieleenkään tehdä mitään tarjoiluja itse, kun muutenkin vuorokaudesta loppuu tunnit jatkuvasti kesken... Niin että missä välissä... Yöllä?
Kamerassa oli kaksijapuolisataa kuvaa, joista kelpuutin blogiin peräti viisi. :D
Sitä se on, kun ei halua lapsiaan (tai toisten lapsia) esitellä rajattomasti täällä blogin puolella. Olen monta kertaa harkinnut näyttäväni lasteni kasvot tai kertovani heidän nimensä, mutta aina päädyn siihen, ettei se vaan tunnu hyvältä ajatukselta.
Sitten, kun ovat siinä iässä, että voivat itse asiasta päättää, voidaan harkita asiaa uudelleen.
Seuraavat juhlat olisivat sitten Minin kaksveet! Harmi, ettemme vielä pääse niitä järjestämään uudessa kodissa, vaikka aika pienimuotoisina varmasti ne pidämmekin. Niin kauan kuin hän ei osaa vielä itse vaatia sitä koko settiä kavereineen ja teemoineen, niin saapa odotella...
Mitäs teidän viikonloppuunne?
Laura
Vähän jäänyt paitsioon muuan blogi tällä viikolla, kun olemme järjestelleet Junnun kemuja ihan urakalla. Vastoin kaikkia odotuksia, hän ei suinkaan jäänyt ilman nimeä, heh... Kauan siinä kesti, kun mietittiin ja mietittiin ja lopulta vastassa olikin runsaudenpula. Kivoja poikien nimiä on yllättävän paljon! Toisaalta, valitsi mitä tahansa niin eihän siinä metsään voinut mennä.
Alle kouluikäisiä oli näissä juhlissa yhdeksän kappaletta, joten ihan tässä vilskettä riitti. Tuntuikin siltä, että vasta vieraiden lähdettyä pääsi ekan kerran vähän istahtamaan.
Tein vielä edellisenä iltana lähempänä yhtätoista silmät ristissä lapsille aarteenetsintää varten paketteja ja vihjeitä - mutta täytyy sanoa, että se kannatti. Se ilo ja innostus oli ihana nähdä ja pysyivätpä sen aikaa pois riehumasta sun muista tihutöistä. :)
Kaiken kaikkiaan tosi onnistuneet juhlat senkin puolesta.
Tarjoilut ulkoistettiin täysin - ystäväni tarjoutui leipomaan kakut ja mummit hoitivat loput. Ei olisi kyllä itse tullut mieleenkään tehdä mitään tarjoiluja itse, kun muutenkin vuorokaudesta loppuu tunnit jatkuvasti kesken... Niin että missä välissä... Yöllä?
Kamerassa oli kaksijapuolisataa kuvaa, joista kelpuutin blogiin peräti viisi. :D
Sitä se on, kun ei halua lapsiaan (tai toisten lapsia) esitellä rajattomasti täällä blogin puolella. Olen monta kertaa harkinnut näyttäväni lasteni kasvot tai kertovani heidän nimensä, mutta aina päädyn siihen, ettei se vaan tunnu hyvältä ajatukselta.
Sitten, kun ovat siinä iässä, että voivat itse asiasta päättää, voidaan harkita asiaa uudelleen.
Seuraavat juhlat olisivat sitten Minin kaksveet! Harmi, ettemme vielä pääse niitä järjestämään uudessa kodissa, vaikka aika pienimuotoisina varmasti ne pidämmekin. Niin kauan kuin hän ei osaa vielä itse vaatia sitä koko settiä kavereineen ja teemoineen, niin saapa odotella...
Mitäs teidän viikonloppuunne?
Laura