Joulut meni.
Onneksi kivoja juttuja, kuten systerin perheen vierailua on sovittu näille välipäiville. On taas jotain, mitä odottaa. Siis muutakin kuin sitä ilmeisintä - tänään 38+5 mittarissa. Jes jes, ei voi enää kovin kauan mennä!
Niin, minä olen vielä yhdessä kasassa, ja ihan kiva niin. Vaikka kieltämättä hapottaakin jo, mutta täytyy yrittää asennoitua mielummin niin, että taitaa mennä taas yli kuin että varmaan tulee etukäteen. Pessimisti ei pety. ;)
Olen nähnyt öisin todella levottomia vauvaunia, sen jälkeen kun olen saanut vihdoin unen päästä kiinni. (Mietin siis joka ilta, kun harkkasupistuksia tulee ja menee, että jokohan tänä yönä. Enkä saa unta.)
Usein niissä unissa olen jotenkin unohtanut vauvan hoidon tai vauva näyttää tosi oudolta. Yhden unen näin, jossa kyselin mieheltäni, että mitä on tapahtunut, kun en muista synnytyksestä mitään. Kuulemma vauvalla oli ollut jotain hätää ja oli päädytty sektioon...
Selvästi siis jännitän jo sekä synnytystä että ylipäätään vauvaa.
Imetän kyllä aina niissä unissani vauvaa, että sitä puolta en ilmeisesti epäile.
![]()
![]()
![]()
![]()
Joulussa parasta oli olla pitkästä aikaa rauhassa yhdessä. Mies oli kokonaiset neljä päivää kotona niin, että lähinnä parina päivänä nopeasti pyörähti talolla. Nyt keskellä raksa-arkea sitä hänen läsnäoloaan täällä osaa aivan erityisesti arvostaa - sekä minä että typy.
Lahjoista ei omalla kohdalla ole juuri mainittavaa, kun olimme tehneet diilejä puolin ja toisin, ettei aikuisten kesken osallistuttaisi tähän kulutusjuhlaan. Sain sähköhammasharjan ja lapaset - molemmat tarpeellisia juttuja, ja kivoja yllätyksiä, kun ei odottanut oikeastaan mitään! :D
Mini oli selvästi ollut varsin kiltti, koska suurin pakettisaalis oli ehdottomasti hänelle ja toisin kuin viime jouluna, hän ymmärsi niiden päälle jo kovasti.
Itselle paras lahja oli se, kun onnistuin hankkimaan miehelle sellaisen jutun, mikä osui ja upposi.
Otin tästä lahjasta etukäteen jopa vähän paineita, kun halusin keksiä jotain erityistä raksalla ahertavalle isimiehelle kiitokseksi.
Miehellä ei ole rannekelloa ollut moniin vuosiin ja itse taas olen pitkään ihastellut Daniel Wellingtonin simppelin kauniita kelloja - vaan kun ei ole ollut tarvetta. Itselle.
Jossain kohtaa joulun alla aloin pohtia, josko siinä voisi olla hyvä lahja miehelle, eikä sitten oikein muutakaan ideaa tullut mieleen...
Tilaaminen oli muuten tosi helppoa ja paketti tuli kahdessa päivässä kotiovelle, postikulut olivat ilmaiset. Tästä suurensuuri peukku, koska en mitenkään ajoissa ollut liikkeellä tämän lahjan kanssa.
![]()
Pitkien pohdintojen jälkeen päädyin tähän väriin. Hopeinen kellotaulu ja sinivalkoinen ranneke.
Ihan huvitti, kun jouluaattona miehen päällä oli tummansininen raitapaita ja harmaat farkut, joihin tämä kello natsasi ihan täydellisesti hänen heti laittaessaan sen ranteeseen. Vitsit miten paljon olenkaan nauttinut, kun olen tätä ihastellut hänellä siitä lähtien. Sekä kellon minimalistinen tyyli että rannekkeen värit toimivat miehelleni mielestäni tosi hyvin.
Vaikka olemme olleet pitkään yhdessä, ei tämä lahjojen ostaminen edelleenkään tunnu helpolta hommalta ja aina sitä vähän miettii, että mitenhän käy...
Onko muilla samoja ongelmia?
Mitenkäs teidän joulut hurahtivat? Joko koitti paluu arkeen vai jatkuuko lomailu?
Laura
Onneksi kivoja juttuja, kuten systerin perheen vierailua on sovittu näille välipäiville. On taas jotain, mitä odottaa. Siis muutakin kuin sitä ilmeisintä - tänään 38+5 mittarissa. Jes jes, ei voi enää kovin kauan mennä!
Niin, minä olen vielä yhdessä kasassa, ja ihan kiva niin. Vaikka kieltämättä hapottaakin jo, mutta täytyy yrittää asennoitua mielummin niin, että taitaa mennä taas yli kuin että varmaan tulee etukäteen. Pessimisti ei pety. ;)
Olen nähnyt öisin todella levottomia vauvaunia, sen jälkeen kun olen saanut vihdoin unen päästä kiinni. (Mietin siis joka ilta, kun harkkasupistuksia tulee ja menee, että jokohan tänä yönä. Enkä saa unta.)
Usein niissä unissa olen jotenkin unohtanut vauvan hoidon tai vauva näyttää tosi oudolta. Yhden unen näin, jossa kyselin mieheltäni, että mitä on tapahtunut, kun en muista synnytyksestä mitään. Kuulemma vauvalla oli ollut jotain hätää ja oli päädytty sektioon...
Selvästi siis jännitän jo sekä synnytystä että ylipäätään vauvaa.
Imetän kyllä aina niissä unissani vauvaa, että sitä puolta en ilmeisesti epäile.
Joulussa parasta oli olla pitkästä aikaa rauhassa yhdessä. Mies oli kokonaiset neljä päivää kotona niin, että lähinnä parina päivänä nopeasti pyörähti talolla. Nyt keskellä raksa-arkea sitä hänen läsnäoloaan täällä osaa aivan erityisesti arvostaa - sekä minä että typy.
Lahjoista ei omalla kohdalla ole juuri mainittavaa, kun olimme tehneet diilejä puolin ja toisin, ettei aikuisten kesken osallistuttaisi tähän kulutusjuhlaan. Sain sähköhammasharjan ja lapaset - molemmat tarpeellisia juttuja, ja kivoja yllätyksiä, kun ei odottanut oikeastaan mitään! :D
Mini oli selvästi ollut varsin kiltti, koska suurin pakettisaalis oli ehdottomasti hänelle ja toisin kuin viime jouluna, hän ymmärsi niiden päälle jo kovasti.
Itselle paras lahja oli se, kun onnistuin hankkimaan miehelle sellaisen jutun, mikä osui ja upposi.
Otin tästä lahjasta etukäteen jopa vähän paineita, kun halusin keksiä jotain erityistä raksalla ahertavalle isimiehelle kiitokseksi.
Miehellä ei ole rannekelloa ollut moniin vuosiin ja itse taas olen pitkään ihastellut Daniel Wellingtonin simppelin kauniita kelloja - vaan kun ei ole ollut tarvetta. Itselle.
Jossain kohtaa joulun alla aloin pohtia, josko siinä voisi olla hyvä lahja miehelle, eikä sitten oikein muutakaan ideaa tullut mieleen...
Tilaaminen oli muuten tosi helppoa ja paketti tuli kahdessa päivässä kotiovelle, postikulut olivat ilmaiset. Tästä suurensuuri peukku, koska en mitenkään ajoissa ollut liikkeellä tämän lahjan kanssa.
Pitkien pohdintojen jälkeen päädyin tähän väriin. Hopeinen kellotaulu ja sinivalkoinen ranneke.
Ihan huvitti, kun jouluaattona miehen päällä oli tummansininen raitapaita ja harmaat farkut, joihin tämä kello natsasi ihan täydellisesti hänen heti laittaessaan sen ranteeseen. Vitsit miten paljon olenkaan nauttinut, kun olen tätä ihastellut hänellä siitä lähtien. Sekä kellon minimalistinen tyyli että rannekkeen värit toimivat miehelleni mielestäni tosi hyvin.
Vaikka olemme olleet pitkään yhdessä, ei tämä lahjojen ostaminen edelleenkään tunnu helpolta hommalta ja aina sitä vähän miettii, että mitenhän käy...
Onko muilla samoja ongelmia?
Mitenkäs teidän joulut hurahtivat? Joko koitti paluu arkeen vai jatkuuko lomailu?
Laura