Ennen varsinaista päivän aihetta kerrottakoon, että minua pyydettiin mukaan indiedays inspiration-bloggaajien laajaan joukkoon. Päätin suostua. Näin ollen minut löytää jatkossa myös inspiration-sivustolta, profiiliin pääset tästä. Olen tässä jo niin pitkään pyöritellyt ja miettinyt blogin jatkoa ja jopa lopettamista, joten tuntui että kutsu tuli kreivin aikaan. Sain taas lisää uskoa omaan tekemiseen ja ehkä tätä kautta myös vähän uusia tuulia bloggaamiseen.
Sitten aiheeseen - turinoinpa tänään pitkästä aikaa raskaudesta palautumisesta, tällä kertaa enemmän pinnallisesta näkökulmasta.
Raskauskilot menevät nimittäin siihen kategoriaan, josta voi todeta näin jälkikäteen, että turhaan stressasin. Vaan mistäpä sitä olisi etukäteen tiennyt, kun ei kokemusta ollut.
Siis, en toki ole vaa'alla käynyt aikoihin, mutta vanhat vaatteet alkaa mahtua… Ja jos en kerran tarkoituksenmukaisesti aio laihduttaa, niin mitäpä järkeä sitä painoa on seurata?
Niinpä.
Ja kun ystäväni kysyi minulta vastikään tuon otsikon kysymyksen, niin totesin taas mielessäni että ehkä se on muutenkin turhaa niitä vaakalukemia katsella. Olinko se tosiaan minä, joka vielä hetki sitten olin raskaana ja synnytin?
En aina itsekään tahdo uskoa, että tosiaanko neljä kuukautta siitä vasta on, kun muistoina on lähinnä kappale ylimääräistä nahkaa ja pari ohuenohutta, vaaleaakin vaaleampaa raskausarpea alavatsalla.
Niin ja tietty se vauva.
![]()
![]()
Sitten aiheeseen - turinoinpa tänään pitkästä aikaa raskaudesta palautumisesta, tällä kertaa enemmän pinnallisesta näkökulmasta.
Raskauskilot menevät nimittäin siihen kategoriaan, josta voi todeta näin jälkikäteen, että turhaan stressasin. Vaan mistäpä sitä olisi etukäteen tiennyt, kun ei kokemusta ollut.
Siis, en toki ole vaa'alla käynyt aikoihin, mutta vanhat vaatteet alkaa mahtua… Ja jos en kerran tarkoituksenmukaisesti aio laihduttaa, niin mitäpä järkeä sitä painoa on seurata?
Niinpä.
Ja kun ystäväni kysyi minulta vastikään tuon otsikon kysymyksen, niin totesin taas mielessäni että ehkä se on muutenkin turhaa niitä vaakalukemia katsella. Olinko se tosiaan minä, joka vielä hetki sitten olin raskaana ja synnytin?
En aina itsekään tahdo uskoa, että tosiaanko neljä kuukautta siitä vasta on, kun muistoina on lähinnä kappale ylimääräistä nahkaa ja pari ohuenohutta, vaaleaakin vaaleampaa raskausarpea alavatsalla.
Niin ja tietty se vauva.
FOUR MONTHS AFTER // OUTFIT
Paita // Shirt YourFace
Housut // Pants VeroModa
Takki // Jacket Zara
Laukku // Bag Mulberry
Ballerina Tory Burch
Aurinkolasit // Sunglasses Ray-Ban Wayfarer
![]()
Musta paita on uusi, ja noussut heti suosikkipaitojen joukkoon. Imettää pystyy tuon kietaisumallin vuoksi ja saattaapa olla, että haen tuon myös valkoisena, jos kokoja vielä on. Ihanan mukava pääosin puuvillainen materiaali ja tähän elämäntilanteeseen tosiaan käytännöllinen pääntieratkaisu.
Alan olla sitä mieltä, että tämä raskaus-synnytys-setti on sellainen, mikä jokaisen kannattaisi kokea. Olen huomannut itsessäni ihan uudenlaista rentoutta ja näkökulman muutosta tänä aikana, vaikka se tietenkin omat kriisinsä on vaatinut.
Näkökulman muutoksella tarkoitan ennen kaikkea sitä, että olen tiedostanut entistä paremmin miten kieroutunut meidän yhteiskuntamme it's all about the looks -meininki onkaan. Ja miten helppo siihen on mennä mukaan - ihan liian helppoa. Kropalla on kuitenkin valtavasti upeita funktioita, jotka menetetään, jos tavoitellaan rasvatonta, tiukkaakin tiukempaa pakettia tai epäterveellisen alhaista painoa. On vaikeaa yrittää kuvailla, miten hienoa on ikään kuin sivusta seurata sitä prosessia, jonka keho vain automaattisesti vie läpi ilman että siihen voi juurikaan itse vaikuttaa. Olen hoivannut elämää tässä kropassani yhdeksän kuukautta - ja vieläkin vaan jatkan. Kehoni tarjoilee parasta mahdollista, sopivan lämpöistä ja ravinteikasta ruokaa ja juomaa edelleen tälle pikkuihmeelle.
Ja kun nyt kroppa-aiheesta puhutaan, niin mitään en ole ruokavalion saralla melko hyvin palautuneen ulkomuotoni eteen tehnyt. Ruoka maistuu, nälkä on koko ajan ja herkkuja menee joka ikinen päivä. Meillä onkin muodostunut äitikavereiden kanssa sellainen imettäjän tunnustukset -kerho. Silloin tällöin tulee nimittäin tarve päivitellä tätä oman ruokavalion sokeripitoisuutta, koska jokseenkin sisäänrakennetusti sitä edelleen tuntee ajoittain huonoa omatuntoa tästä herkuttelusta.
Turhaan.
Ainakin allekirjoittaneella on ihan merkittäviä vaikeuksia syödä ns järkevässä muodossa tarpeeksi ruokaa, jotta maitotuotanto pysyy yllä eikä ole ihan koko ajan kamala nälkä. Aivan liian työlästä.
Niinpä olen päättänyt ottaa tämänkin suhteen rennosti ja syödä hyvää, kun kerran mieli tekee. Eipähän tarvitse panikoida, ettei maidot nouse.
 |
| WORD! |
Sitä paitsi, onhan tämä nyt ihan hullun kivaa! Hehkuti hehkuti. Kuinka monta kertaa elämässäni olenkaan miettinyt, miten hauskaa olisi jos saisi syödä herkkuja joka päivä ilman että se näkyy heti painossa?
Aika monta kertaa! Aion kyllä nauttia tästä imetyksen tuomasta luksuksesta, koska on imettäminen myös melkoisen kovaa työtä. Puhumattakaan siitä, että pitää olla tavoitettavissa suunnilleen 24/7. Olenkin mielestäni suklaakakku-luontaisetuni ansainnut. :)
Treenailun makuun olen päässyt pikkuhiljaa.
Salilla kävin kyllä läpi raskauden, mutta nyt olen alkanut lisäksi taas juosta, kerran tai kaksi viikossa. Jep, anteeksi vain, rakas lantionpohja, mutten kestänyt pidempää taukoa lempilajistani, vaikka kuinka niin suunnittelin.
Täytyy kuitenkin sanoa, ettei lenkit ole tuntuneet yhtään pahalta lantionpohjassa, vaikka muualla senkin edestä. Lievää tottumattomuutta etenkin jaloissa on ollut havaittavissa :D
Sitä en kyllä tiedä onko näissä asuissani kovin paljon ihmeteltävää teille - en nimittäin kovin montaa vaatekappaletta ole itselleni ostanut sitten synnytyksen. Nykyisin tulee katsottua huomattavasti tarkemmin sen, mitä menee Minin päälle - itselle nykäisee vaan jotakin mukavaa, käytännöllistä ja suht koht katseenkestävää. Näköjään käytän aina näitä samoja suosikkejani, mutta mitäpä suotta vaihtamaan, kun kerran jaksaa miellyttää. Tahtoisin muutenkin olla enemmän maltillinen vaatteiden ostaja ja panostaa laatuun enemmän kuin määrään. Tämä vielä hieman työn alla. ;) Tekokuiturättejä kun voisi ostaa joka kuukausi uusia sillä hinnalla mitä menee laadukkaaseen vaatteeseen, mutta harvoinpa niistä samanlaisia suosikkivaatteita tulee. Melko hyvällä menestyksellä olen saanut hilittyä ostovimmaa jopa nyt ihanien syysvaatteiden rantaudutta kauppoihin, joskin myönnettäköön, ettei monetkaan muodin mukaiset vaatteet sovellu imetysharrastuksen kanssa. Näin ollen shoppailun rajoittaminen on nykyään helppoa. Vaan mitenkäs rajoittaisi sitä vauvalle shoppailua? Etenkin tyttömerkkiselle löytyy kaikenlaista kivaa aivan liian paljon… :)
Tulipas sillisalaatti, kuten tyyliin kuuluu.
Mitäpä kokemuksia siellä on aiheesta palautuminen? Onko ollut kovan työn takana vai mennyt automaattisesti?
Laapa
EDIT: Päivittelin postauksien tunnisteita ja tästä johtuen jostain syystä blogger heitti pari ikivanhaa tekstiä uudeksi! Jos ihmettelitte mihin kyseiset katosivat niin pahoittelut, piti jotain tehdä :D Anyways, nyt blogitekstejä on ehkä helpompi hakea, kun olen vähän järjestellyt niitä tunnisteiden mukaan. Kiitos ja anteeksi! :)
EDIT: Päivittelin postauksien tunnisteita ja tästä johtuen jostain syystä blogger heitti pari ikivanhaa tekstiä uudeksi! Jos ihmettelitte mihin kyseiset katosivat niin pahoittelut, piti jotain tehdä :D Anyways, nyt blogitekstejä on ehkä helpompi hakea, kun olen vähän järjestellyt niitä tunnisteiden mukaan. Kiitos ja anteeksi! :)
