Thank God It's Friday!*

Tekstin tuottaminen kroonisen univelan vaivaamalla päällä on yllättävän vaikeaa.
Olen useampaan kertaan viime viikkoina yrittänyt väsätä jotakin tänne blogiin vain todetakseni, että usean minuutin tuijotuskilpailu tietokoneen näytön kanssa ei ole tuottanut yhtään ainoaa sanaa blogitekstiin.
Syteen tai saveen. Yritän nyt ainakin jotain raapustella.

Meillä palattiin arkeen tällä viikolla - siitä minun väsymykseni osittain johtuu. Mies siis palasi töihin, heti tehden parin päivän työreissun. Olin ihan hermona etukäteen, miten pärjäisin yksin vauvan kanssa. Koiran sain sentään äidilleni hoitoon, se olisi ollut liikaa tämän vaippatissirallin ohella, kun ei koskaan tiedä milloin vauva nukkuu ja pääsen ulos.
Pärjäsin tietenkin hurjan hyvin, turhaan jännitin niin… Kavereiden visiitit piristivät päiviäni ja löysin myös uusia tapoja tehdä juttuja kotona vauvan hoidon ohessa.
Tänään oli kuitenkin todellinen TGIF* olo, ihanaa kun viikonloppu alkoi ja saan tänne toisen ihmisen arkea jakamaan.
Kaiken kruunasi typyn pitkät päiväunet, yli 2 tuntia, jotka hän aloitti sopivasti samaan aikaan, kun mies pääsi töistä. Käväisimme kaupungilla syömässä ja teimme vielä pienen lenkin upeassa kelissä.

Hoodie Boob Pants VeroModa Shoes Converse Watch MK

Jos jotain, niin pienen vauvan äitinä on täytynyt 'laskea standardeja'.
Päivässä tuntuu yhtäkkiä olevan kovin paljon vähemmän tunteja kuin ennen. En voikaan enää olettaa ehtiväni tehdä montaa asiaa päivän aikana, vaan minun täytyy valita se päälimmäinen ja jättää loput jutut myöhempään.
Jos vauva nukkuu päiväunet, täytyy miettiä mitä tarvitsen sillä hetkellä eniten - lepoa vai ruokaa vaiko jotain muuta. Yksi äiti kertoi hyvän esimerkin, että pienen vauvan äitinä päivän tavoite voi olla vaikkapa yhden sähköpostin lähettäminen. Välttämättä muuta ei ehdi.
Täytyy myöntää, että aika usein tulee valittua jotain muuta kuin päiväunet, niin vähissä on nyt se oma aika. Tosin aina välillä väsymystila on sitten niin totaalinen, että päivälenkki vaihtuu pieniin uniin.
Pientä hankaluutta tuottaa keksiä, mitä laittaisi päälleen!
Kroppa on eräänlaisessa välitilassa raskauden jäjiltä, enkä vielä tiedä mihin kokoon ja muotoon se ajan kanssa asettuu, joten uusia vaatteita ei tee mieli nyt ostaa - vaikka on kohta kyllä pakko.
Olin kuvitellut käyttäväni vanhoja vaatteitani tänä kesänä, mutta en ajatellut ollenkaan imetysaspektia - tai sitä, että imetys turvottaisi aiemmin olemattomat rintani ihan eri kokoluokkaan. Suurin osa vaatteistani on siis paitsi nyt liian pieniä, myös sopimattomia imetykseen. Isoin ongelma on takkiosasto - nahkatakkini, melkein kaikki kevättakkini ja jopa bleiserini ovat rinnuksista liian pieniä…
Onneksi sain jo joululahjaksi joitakin imetysvaatteita, kuten kuvan hupparin, niin en ole ihan ongelmissa.
Haluaisin kuitenkin pystyä löytämään ihan tavallisten kauppojen tarjonnasta joitain vaatteita, jotka paitsi soveltuvat tähän aikaan, myös kävisivät myöhemmin, kun olen mahdollisesti takaisin normaalissa koossani. Mahdotonta? Ehkä… Hyviä vinkkejä kellään?

Toivon mukaan myös näille arkisille postauksille on lukijoita, tällä hetkellä on hankala keksiä mitään kovin syvällistä saati spesiaalia. Ehkä vielä joskus…

Aurinkoista viikonloppua! Levätkää ja nauttikaa - minä ainakin aion yrittää!

Laapa
// I got my husband back for the weekend, he had a work trip this week and I had to spend a few days (and nights!) home alone with the baby. I was pretty scared about it beforehand but it turned out to be just fine. Although I'm pretty tired and relieved now. It really feels like there's less hours in a day and nowadays I just have to choose what's the most important thing to do with my little time. 
It's also hard to come up with what to wear, since I'm bigger than before the pregnancy and I don't know how my body will look in the coming months. And of course, as I'm breast-feeding the baby, I need to have clothes that are suitable for that too… Any good tips for this?
Have a nice, sunny and relaxing weekend!