Siksi kai sitä kirjoituksissani viljelen.
Oikeastaan ajattelin kirjoitella tasapainosta. Omalla kohdallani varmaan sitten tasapainottomuudesta... Kuitenkin.
Otsikkoon palaten, tuo oli kurssikaverini viisaus.
Meillä oli mielenkiintoinen lounaskeskustelu. Kummaltakin on kuollut toinen vanhemmista ja sitä myöten olemme varsin hyvin tutustuneet defensseihin, somatisointiin ja kaikenlaiseen muuhun vähemmän tasapainoiseen toimintaan. Elämän kriisit tekevät joskus varsin mielenkiintoista jälkeä ihmismielessä...
Totta on, että kun mieleni on kovilla niin maha on sekaisin ja saan tykyttelyä. Siis niitä samoja, harmittomia, mutta ikävän tuntuisia lisälyöntejä, joita ihmiset säikähtävät ja hakeutuvat päivystysvastaanotolleni. Joskus jopa paniikkikohtauksia, tosin edellisestä taitaa olla jo vuosia. Stressaaminen usein saa minut myös syömään huonosti, yleensä liikaa sokeria ja kahvia, ja skippaamaan aterioita.
Valitettavasti tuo huono tapa ei ainakaan auta jaksamaan stressaavissa tilanteissa.
Tuleepahan muuten ladattua henkilökohtaisuuksia, mutta menköön kun kerran aloitin.
Masennun herkästi, raivostun joskus varsin pienestä. Ihan ilman PMS:aa.
Joskus mietin, pelkäänkin, millaista olisi kuolla autokolarissa, lento-onnettomuudessa tai tulla tönäistyksi bussin alle.
Ihan normaaliako?
Siitä en tiedä. Mutta niin minua, hysteerinen osaan joskus olla.
Hassuinta on se, että ihmiset yleensä kuvailevat minua melko seesteiseksi.
'Kun sä olet sellainen rauhallinen ja tasapainoinen.'
Hmmh, tietäisivätpä.
Olen tosin miettinyt, että ehkä ulkonainen tyyneyteni johtuu osittain siitä, että olen oppinut sietämään kummallisuuksiani ja hyväksyn oman sekopäisyyteni. Jopa siinä määrin, että voin kertoa 'koko maailmalle', teille, siitä.
Tai sitten olen vain hyvä teeskentelijä. ;)
Tiedän myös, että edellä kuvaamani oireet ovat minun kohdallani varoitusmerkkejä. Keho ja mieli kertovat, että täytyy hiljentää tahtia.
Niitä sietää kuunnella.
Miksikö tartuin nyt aiheeseen?
Koska stressaan tällä hetkellä niin, että mahani on sekaisin, kofeiini-sokerikoukku vaivaa, ja viimeksi bussipysäkillä seisoessani mietin, että mitäs jos joku tönäisee minut alle. Tai itse horjahdan ja tönäisen jonkun muun alle. Apua.
Ihan perussettiä siis.
Mikä on teidän lempidefenssinne? ;) Ja miten te reagoitte stressiin?
Laapa
![]()
Oikeastaan ajattelin kirjoitella tasapainosta. Omalla kohdallani varmaan sitten tasapainottomuudesta... Kuitenkin.
Otsikkoon palaten, tuo oli kurssikaverini viisaus.
Meillä oli mielenkiintoinen lounaskeskustelu. Kummaltakin on kuollut toinen vanhemmista ja sitä myöten olemme varsin hyvin tutustuneet defensseihin, somatisointiin ja kaikenlaiseen muuhun vähemmän tasapainoiseen toimintaan. Elämän kriisit tekevät joskus varsin mielenkiintoista jälkeä ihmismielessä...
Totta on, että kun mieleni on kovilla niin maha on sekaisin ja saan tykyttelyä. Siis niitä samoja, harmittomia, mutta ikävän tuntuisia lisälyöntejä, joita ihmiset säikähtävät ja hakeutuvat päivystysvastaanotolleni. Joskus jopa paniikkikohtauksia, tosin edellisestä taitaa olla jo vuosia. Stressaaminen usein saa minut myös syömään huonosti, yleensä liikaa sokeria ja kahvia, ja skippaamaan aterioita.
Valitettavasti tuo huono tapa ei ainakaan auta jaksamaan stressaavissa tilanteissa.
Tuleepahan muuten ladattua henkilökohtaisuuksia, mutta menköön kun kerran aloitin.
Masennun herkästi, raivostun joskus varsin pienestä. Ihan ilman PMS:aa.
Joskus mietin, pelkäänkin, millaista olisi kuolla autokolarissa, lento-onnettomuudessa tai tulla tönäistyksi bussin alle.
Ihan normaaliako?
Siitä en tiedä. Mutta niin minua, hysteerinen osaan joskus olla.
Hassuinta on se, että ihmiset yleensä kuvailevat minua melko seesteiseksi.
'Kun sä olet sellainen rauhallinen ja tasapainoinen.'
Hmmh, tietäisivätpä.
Olen tosin miettinyt, että ehkä ulkonainen tyyneyteni johtuu osittain siitä, että olen oppinut sietämään kummallisuuksiani ja hyväksyn oman sekopäisyyteni. Jopa siinä määrin, että voin kertoa 'koko maailmalle', teille, siitä.
Tai sitten olen vain hyvä teeskentelijä. ;)
Tiedän myös, että edellä kuvaamani oireet ovat minun kohdallani varoitusmerkkejä. Keho ja mieli kertovat, että täytyy hiljentää tahtia.
Niitä sietää kuunnella.
Miksikö tartuin nyt aiheeseen?
Koska stressaan tällä hetkellä niin, että mahani on sekaisin, kofeiini-sokerikoukku vaivaa, ja viimeksi bussipysäkillä seisoessani mietin, että mitäs jos joku tönäisee minut alle. Tai itse horjahdan ja tönäisen jonkun muun alle. Apua.
Ihan perussettiä siis.
Mikä on teidän lempidefenssinne? ;) Ja miten te reagoitte stressiin?
Laapa
 |
| Shirt Seppälä Pants Terranova Watch Micheal Kors Flats Tory Burch Scarf+Bag Mulberry |
