Muistan kandiaikoina kokeneeni lääkäripäivien luennot joskus jopa raskaiksi, paljon asiaa sisältäviksi.
Nyt, kun on jo jotain oppinut, tuntui välillä vain siltä, että 'olipa hyvää kertausta ja oli siellä pari uuttakin knoppia joukossa'. Toki aika vähän tuli kliinisillä luennoilla oltua, keskityin hallintopisteitä keräilemään mm. johtajuuden ja säteilyturvallisuuden merkeissä. Kai yleisössä istui nyt muutenkin vähän kriittisempi Laura.
Iltaisin hengailin lähinnä hotellilla ja piipahdin kaupungilla syömässä ja pienillä ostoksilla - Helsingin kaverit feidasivat minut täysin. On kovin kummallista, että ihmiset jotka eivät koskaan poistu kehäkolmosen ulkopuolelle eivät kuitenkaan voi kalliista ajastaan uhrata hetkeä silloin, kun itse näkee vaivan, ilmoittaa tulostansa etukäteen ja matkustaa kerrankin sinne saakka. Tulee sellainen olo, että turha taitaa olla ensi kerralla ilmoitella, kun edes etukäteen sovitut asiat eivät kuitenkaan pidä. Ja sitten samat ihmiset aidosti ihmettelevät miksi ihmeessä kukaan haluaisi missään muualla asua.
"Siis mä en käsitä, miten sä voit muuttaa sinne Jyväskylään, kun se on niin kaukana Helsingistä?'tai kuten aiemmin kuultu 'Miten sä voit asua siellä Tampereella, eihän siellä oo ees mitään kauppoja!'
Jaa en tiedä, jotenkin olen tullut toimeen!
Jos elämäntapa pääkaupungissa on todella noin hektinen tai sitten prioriteetit muuttuvat niin paljon kuin miltä se vaikuttaa, niin muutan jatkossakin vain kauemmas mokomasta paikasta. ;)
![]()
![]()
Onneksi lääkäripäivät itsessään olivat sosiaalisesti varsin antoisat!
Näin kurssikavereita näyttelyssä ja lounailla ja muutaman kanssa olimme onnistuneet ilmoittautumaan myös samoille luennoille. Samassa hotellissakin oli tuttuja!
Oli hurjan kiva päästä päivittämään kuulumisia, etenkin nyt kun olemme hajaantuneet eri puolille Suomea.
Tutustuin lääkäripäivillä Almaan, jonka blogia olen lukenut jo vuosia! Hän bongasi minut ja tuli esittäytymään - ja kuten bloggaajakollegoiden kesken yleensä, juttu alkoi heti luistaa kuin vanhoilla tutuilla. Pääsin myös utelemaan ne yksityiskohdat häneltä, joita ei blogista löydy, heheh! Lääkäribloggaajista tapailin myös Sannaa, ihan sovittujen treffien merkeissä.
Varsin kivat ja henkisesti virkistävät kolme päivää, vaikka kotiin onkin aina ihana palata. Etenkin, kun siellä odotti upouudet lastenvaunut!!
Merkiltään Teutonia ja malliltaan BeYou. Tilasimme vaunut Saksasta asti ja säästimme pitkän pennin sillä tavalla. Toimitus oli odotettua nopeampi ja nytpä meillä sitten on jo vaunut valmiina! Tekee tästä kaikesta paljon todellisempaa, kun alkaa omistaa edes jotain vauvan tulosta muistuttavaa.
(Mammat, kyselkää lisää yksityiskohtia kommenttiboksissa/maililla jos haluatte.)
Pahoittelen kuvia - rakeista pikselimössöä, sisäkuvat ja talvi...
![]()
![]()
![]()
Alan olla jo hieman kärsimätön.
Haluaisin, että viikot kuluisivat nopeammin. Työ on alkanut tuntua työläältä. Huonosti nukutut yöt ja herkästi kipeytyvä selkä ja ylipäätään minut vallannut lisääntynyt väsyneisyys tekevät näistä viimeisistä työviikoista varmasti melko raskaat. Sananmukaisesti. ;)
Ehkä täytyisi entisestään hiljentää tahtia ja vain suosiolla nukkua päiväunia töiden jälkeen, kun yöt ovat jatkuvaa heräilyä milloin mistäkin syystä ja välillä myös valvoskelua. Kaikenlaiset vaivat, kuten vessahätä, liitoskivut, kohdussa rymistelevä vauva tai kramppaavat pohkeet herättävät ja välillä valvon pitkiä aikoja aamuyön tunteina odottaen aamua ja aikaista herätystä, kun tiedän etten ole saanut levätä riittävästi ja kuitenkin töihin täytyy lähteä.
Toisaalta työ tuo sitä sisältöä elämään, joka pitää ajatukset poissa odottamisesta. Hulluksi tulisin, jos kaiket päivät vain odottelisin...
Täytyy nimittäin myöntää, että minulle alkaisi jo riittää tämä raskaus. Niin paljon, kun toivonkin vauvan tähden että raskaus vielä jatkuu niin itse olisin jo valmis vaihtamaan tämän mahan ja etenkin sen mukanaan tuomat vaivat suloiseen, pieneen kääröön. Mutta maltti olkoon valttia, syntyy kun on syntyäkseen ja hyvä ettei ihan vielä!
Mielen päällä on blogin suhteen kirjoitella vaihteeksi jotain kauneusaiheisia juttuja. Videota hiustenlaitosta on toivottu moneen otteeseen ja sen sain vihdoin toteutettua. Samoin raskaudesta ja pukeutumisesta on pyörinyt juttua mielen päällä ja yhden meikkivoidesuosituksenkin voisin kirjoitella jos teitä sellainen kiinnostaa? Uusi vuosi on tuonut mukanaan paljon uusia ideoita selvästikin.
Palaillaan siis varmaankin näiden aiheiden merkeissä.
Mukavaa viikkoa!
Laapa
// My 3 days in Helsinki were full of Medicine, meeting with my colleagues and uni friends and catching up. The trip was refreshing although it's always nice to come home. Especially now, when I had the brand new baby carriage waiting to be tested! I'm so excited and happy with our choice, Teutonia BeYou.
I'm starting to feel impatient, and hoping that time would go a lot faster. I haven't enjoyed being pregnant very much, I must admit... And I can't wait to meet my child! I guess I just have to find my patience somewhere, eh? Have a wonderful week!
Nyt, kun on jo jotain oppinut, tuntui välillä vain siltä, että 'olipa hyvää kertausta ja oli siellä pari uuttakin knoppia joukossa'. Toki aika vähän tuli kliinisillä luennoilla oltua, keskityin hallintopisteitä keräilemään mm. johtajuuden ja säteilyturvallisuuden merkeissä. Kai yleisössä istui nyt muutenkin vähän kriittisempi Laura.
Iltaisin hengailin lähinnä hotellilla ja piipahdin kaupungilla syömässä ja pienillä ostoksilla - Helsingin kaverit feidasivat minut täysin. On kovin kummallista, että ihmiset jotka eivät koskaan poistu kehäkolmosen ulkopuolelle eivät kuitenkaan voi kalliista ajastaan uhrata hetkeä silloin, kun itse näkee vaivan, ilmoittaa tulostansa etukäteen ja matkustaa kerrankin sinne saakka. Tulee sellainen olo, että turha taitaa olla ensi kerralla ilmoitella, kun edes etukäteen sovitut asiat eivät kuitenkaan pidä. Ja sitten samat ihmiset aidosti ihmettelevät miksi ihmeessä kukaan haluaisi missään muualla asua.
"Siis mä en käsitä, miten sä voit muuttaa sinne Jyväskylään, kun se on niin kaukana Helsingistä?'tai kuten aiemmin kuultu 'Miten sä voit asua siellä Tampereella, eihän siellä oo ees mitään kauppoja!'
Jaa en tiedä, jotenkin olen tullut toimeen!
Jos elämäntapa pääkaupungissa on todella noin hektinen tai sitten prioriteetit muuttuvat niin paljon kuin miltä se vaikuttaa, niin muutan jatkossakin vain kauemmas mokomasta paikasta. ;)
Onneksi lääkäripäivät itsessään olivat sosiaalisesti varsin antoisat!
Näin kurssikavereita näyttelyssä ja lounailla ja muutaman kanssa olimme onnistuneet ilmoittautumaan myös samoille luennoille. Samassa hotellissakin oli tuttuja!
Oli hurjan kiva päästä päivittämään kuulumisia, etenkin nyt kun olemme hajaantuneet eri puolille Suomea.
Tutustuin lääkäripäivillä Almaan, jonka blogia olen lukenut jo vuosia! Hän bongasi minut ja tuli esittäytymään - ja kuten bloggaajakollegoiden kesken yleensä, juttu alkoi heti luistaa kuin vanhoilla tutuilla. Pääsin myös utelemaan ne yksityiskohdat häneltä, joita ei blogista löydy, heheh! Lääkäribloggaajista tapailin myös Sannaa, ihan sovittujen treffien merkeissä.
Varsin kivat ja henkisesti virkistävät kolme päivää, vaikka kotiin onkin aina ihana palata. Etenkin, kun siellä odotti upouudet lastenvaunut!!
Merkiltään Teutonia ja malliltaan BeYou. Tilasimme vaunut Saksasta asti ja säästimme pitkän pennin sillä tavalla. Toimitus oli odotettua nopeampi ja nytpä meillä sitten on jo vaunut valmiina! Tekee tästä kaikesta paljon todellisempaa, kun alkaa omistaa edes jotain vauvan tulosta muistuttavaa.
(Mammat, kyselkää lisää yksityiskohtia kommenttiboksissa/maililla jos haluatte.)
Pahoittelen kuvia - rakeista pikselimössöä, sisäkuvat ja talvi...
Haluaisin, että viikot kuluisivat nopeammin. Työ on alkanut tuntua työläältä. Huonosti nukutut yöt ja herkästi kipeytyvä selkä ja ylipäätään minut vallannut lisääntynyt väsyneisyys tekevät näistä viimeisistä työviikoista varmasti melko raskaat. Sananmukaisesti. ;)
Ehkä täytyisi entisestään hiljentää tahtia ja vain suosiolla nukkua päiväunia töiden jälkeen, kun yöt ovat jatkuvaa heräilyä milloin mistäkin syystä ja välillä myös valvoskelua. Kaikenlaiset vaivat, kuten vessahätä, liitoskivut, kohdussa rymistelevä vauva tai kramppaavat pohkeet herättävät ja välillä valvon pitkiä aikoja aamuyön tunteina odottaen aamua ja aikaista herätystä, kun tiedän etten ole saanut levätä riittävästi ja kuitenkin töihin täytyy lähteä.
Toisaalta työ tuo sitä sisältöä elämään, joka pitää ajatukset poissa odottamisesta. Hulluksi tulisin, jos kaiket päivät vain odottelisin...
Täytyy nimittäin myöntää, että minulle alkaisi jo riittää tämä raskaus. Niin paljon, kun toivonkin vauvan tähden että raskaus vielä jatkuu niin itse olisin jo valmis vaihtamaan tämän mahan ja etenkin sen mukanaan tuomat vaivat suloiseen, pieneen kääröön. Mutta maltti olkoon valttia, syntyy kun on syntyäkseen ja hyvä ettei ihan vielä!
Mielen päällä on blogin suhteen kirjoitella vaihteeksi jotain kauneusaiheisia juttuja. Videota hiustenlaitosta on toivottu moneen otteeseen ja sen sain vihdoin toteutettua. Samoin raskaudesta ja pukeutumisesta on pyörinyt juttua mielen päällä ja yhden meikkivoidesuosituksenkin voisin kirjoitella jos teitä sellainen kiinnostaa? Uusi vuosi on tuonut mukanaan paljon uusia ideoita selvästikin.
Palaillaan siis varmaankin näiden aiheiden merkeissä.
Mukavaa viikkoa!
Laapa
// My 3 days in Helsinki were full of Medicine, meeting with my colleagues and uni friends and catching up. The trip was refreshing although it's always nice to come home. Especially now, when I had the brand new baby carriage waiting to be tested! I'm so excited and happy with our choice, Teutonia BeYou.
I'm starting to feel impatient, and hoping that time would go a lot faster. I haven't enjoyed being pregnant very much, I must admit... And I can't wait to meet my child! I guess I just have to find my patience somewhere, eh? Have a wonderful week!