Sain viime viikolla ihan yllätyksenä muutaman kesäisen perhepotretin käsiini.
Muistan kyllä hyvin tilanteen, jossa nämä otettiin, mutta olin jo unohtanut kysellä otoksia itsellemme.
Meillä on mieheni serkuissa monta taiteilijaa ja Minttu Saarni, joka on näiden kuvien takana, on yksi heistä. Tutustumaan Mintun Facebook-sivuille pääset TÄSTÄ. Kuvauskeikoille häntä saa vapaasti kysellä, lämpimät suosittelut minulta ja alla olevat kuvat puhukoot myös puolestaan.
(Tästä 'mainoksesta' en muuten hyödy rahallisesti, kai sekin täytyy muistaa nykyisin mainita..)
Lopussa vielä odotuskuulumisia, ei-kiinnostuneet hypätkööt ne yli. ;)
Kunhan ensin ihailette näitä Mintun upeita kuvia!
![]()
![]()
![]()
![]()
En kai ole tätä vielä tarpeeksi hehkuttanut, mutta on niin ihanaa että meillä on perhe.
Ihan oikea perhe. Lapsen odottaminen, se on entisestään vahvistanut perheen tunnetta ja meidän välistä sidettä. Näiden kuvien ottohetkellä myös perheenlisäyksemme oli jo tiedossa, niin muistelen. Tuo nimittäin oli se mekko, joka pisimpään mahtui päälle eikä paljastanut masua...
Meillä vaan kaikki on hyvin, vaikka aina välillä pelkään ja hermoilen asiaa. Minä kasvan sopivaa vauhtia, samoin vauva ja kohtu. Taannoinen rakenneultrakin oli kiva kokemus - kätilö fiilisteli kun sai niin upeita näkymiä vauvan sydämen rakenteista ja veriusuonituksesta, olin hyvä ultrattava ilmeisesti. Saatiinpa vahva arvaus sukupuolestakin. ;)
Viimeisimmän neuvolakäynnin yhteydessä hemoglobiini oli pikkuisen matala, se taitaa olla ainoa negatiivinen asia mitä on tullut tässä esiin. Kovin helpottavaa.
Selkäkipujen suhteen on hieman parempi kausi menossa - tosin se voi johtua myös siitä, että taidan vihdoin olla oppinut rauhoittamaan tahtia. Montakohan iltaa olenkaan kiltisti vaan maannut sohvalla marraskuun aikana? Voi, aika monta... Pääasia kuitenkin, että töissä olen voinut olla ja parisen kertaa viikossa salillekin eksynyt - pääasia, että nyt tekee edes jotain mitä pystyy. Kyllä hyvästä salitreenistäkin voi pienet endorfiinikicksit saada, myönnettäköön.
Vaikka juoksuun kyllä palaan heti kun vaan voin, hehe.
Vauvantarvikkeet on meillä aika lailla vielä vaiheessa, taidetaan olla vähän saamattomia asian suhteen. Toki aikaa vielä on. Olen hankkinut muutaman vaatekappaleen, lähinnä kotiintulovaatteita - siis ihan pikkuisia. Äitiyspakkauksenkin voisi jo hakea, siinä sitten toki on paljon kaikenlaista kivaa. Ai niin, ja ne tukiasiat laittaa kuntoon... Iso homma toki olisi myös katsella rattaat, autoistuimet ja sen sellaiset kuntoon. Aika paljon kaikenlaista siis vielä olisi tehtävänä. Taitaa jäädä viimetippaan, kuten tapana on ;)
Mitäpä teille? Ja eikö vaan olekin upeita, upeita kuvia?!
Laapa
// Family portraits are by photographer Minttu Saarni, who is a cousin to my husband. I love it how it really feels like we're a family nowadays as we are expecting our child. How are you doing?
Muistan kyllä hyvin tilanteen, jossa nämä otettiin, mutta olin jo unohtanut kysellä otoksia itsellemme.
Meillä on mieheni serkuissa monta taiteilijaa ja Minttu Saarni, joka on näiden kuvien takana, on yksi heistä. Tutustumaan Mintun Facebook-sivuille pääset TÄSTÄ. Kuvauskeikoille häntä saa vapaasti kysellä, lämpimät suosittelut minulta ja alla olevat kuvat puhukoot myös puolestaan.
(Tästä 'mainoksesta' en muuten hyödy rahallisesti, kai sekin täytyy muistaa nykyisin mainita..)
Lopussa vielä odotuskuulumisia, ei-kiinnostuneet hypätkööt ne yli. ;)
Kunhan ensin ihailette näitä Mintun upeita kuvia!
Ihan oikea perhe. Lapsen odottaminen, se on entisestään vahvistanut perheen tunnetta ja meidän välistä sidettä. Näiden kuvien ottohetkellä myös perheenlisäyksemme oli jo tiedossa, niin muistelen. Tuo nimittäin oli se mekko, joka pisimpään mahtui päälle eikä paljastanut masua...
Meillä vaan kaikki on hyvin, vaikka aina välillä pelkään ja hermoilen asiaa. Minä kasvan sopivaa vauhtia, samoin vauva ja kohtu. Taannoinen rakenneultrakin oli kiva kokemus - kätilö fiilisteli kun sai niin upeita näkymiä vauvan sydämen rakenteista ja veriusuonituksesta, olin hyvä ultrattava ilmeisesti. Saatiinpa vahva arvaus sukupuolestakin. ;)
Viimeisimmän neuvolakäynnin yhteydessä hemoglobiini oli pikkuisen matala, se taitaa olla ainoa negatiivinen asia mitä on tullut tässä esiin. Kovin helpottavaa.
Selkäkipujen suhteen on hieman parempi kausi menossa - tosin se voi johtua myös siitä, että taidan vihdoin olla oppinut rauhoittamaan tahtia. Montakohan iltaa olenkaan kiltisti vaan maannut sohvalla marraskuun aikana? Voi, aika monta... Pääasia kuitenkin, että töissä olen voinut olla ja parisen kertaa viikossa salillekin eksynyt - pääasia, että nyt tekee edes jotain mitä pystyy. Kyllä hyvästä salitreenistäkin voi pienet endorfiinikicksit saada, myönnettäköön.
Vaikka juoksuun kyllä palaan heti kun vaan voin, hehe.
Vauvantarvikkeet on meillä aika lailla vielä vaiheessa, taidetaan olla vähän saamattomia asian suhteen. Toki aikaa vielä on. Olen hankkinut muutaman vaatekappaleen, lähinnä kotiintulovaatteita - siis ihan pikkuisia. Äitiyspakkauksenkin voisi jo hakea, siinä sitten toki on paljon kaikenlaista kivaa. Ai niin, ja ne tukiasiat laittaa kuntoon... Iso homma toki olisi myös katsella rattaat, autoistuimet ja sen sellaiset kuntoon. Aika paljon kaikenlaista siis vielä olisi tehtävänä. Taitaa jäädä viimetippaan, kuten tapana on ;)
Mitäpä teille? Ja eikö vaan olekin upeita, upeita kuvia?!
Laapa
// Family portraits are by photographer Minttu Saarni, who is a cousin to my husband. I love it how it really feels like we're a family nowadays as we are expecting our child. How are you doing?