Paljastetaan muutakin kuin meikittömät kasvot.
Kiitos bloggaamisen, sitä kuulee itsestään ja muista bloggaajista kaikenlaista. Kuinka paheksuttava on, kun esittelee ja kehuskelee itseään blogissaan. Pitäisi olla vaatimattomampi, mutta kuitenkin paremmin pukeutuva. Täytyisi olla avoin, mutta varoa kehumasta itseään.
Kaiken kaikkiaan täytyisi vain pystyä parempaan, olla parempi ihminen.
Mietin aina näitä kommentteja lukiessani muiden blogeista tai omasta blogistani, että mitä ihmettä väki sitten täällä tekee blogeja lukemassa, jos haluaa täydellisiä ihmisiä pällistellä. Tai niin suuresti palvoo vaatimattomuutta. Let's face it - tämä homma vaatii hieman jos ei ihan narsismia niin ainakin huomionhakuisuutta, kirjoitella omasta elämästään kaiken päivää.
Tai näin olen kuvitellut.
Katsoisivat Jenkkileffoja, tai sarjoja, nuo ihmiset.
Niissä ei koskaan edes kakata, mennään vain puuteroimaan nenä.
Minä en ole kiinnostunut virheettömyydestä.
En myöskään luomaan itsestäni virheetöntä 'blogi-imagoa'.
Tai lukemaan blogeja, joissa keskitytään pelkästään pintaan tai imagoon. Pidän elämän mausta, virheistä ja inhimillisyydestä.
Viimeisenä vielä yksi paljastus, ei vähäisin niistä.
Olen huomenna taas vuoden lähempänä kolmeakymppiä.
Voi ei.
Laapa
