Kekkereitä.

Valmisteleminen on oikeastaan monessakin mielessä hauskin juttu juhlissa.
Ei siinä mielessä, että nauttisin suuresti keittiöhommista (en!), vaan odotuksen vuoksi.
Sain toimia virallisena valokuvaajana tupareiden järjestelyssä - toisin sanoen mies leipoi pizzaa, minä pompin kameran kanssa tiellä. Ja sitä rataa.

Meillä oli (taas) ihan liikaa ruokaa!
Vaikka jotenkin arvasin. Me olimme ylivarautuneet ja lisäksi vieraat toivat tullessansa yhtä sun toista.

Onneksi on pakkanen - ja työpaikan kahvihuone! ;)
Ajattelin kalorin jos toisenkin nakata toisten lanteille tänään..
Koira valmistautui iltaan omalla tavallaan, samalla kun me (lue: mies) leivoimme.

 Meidän vierasjoukossamme oli myös Lumin kavereita, joten nokoset tulivat tarpeeseen.

 Rapsuttelijoita riitti - pentu oli onnessaan...

 Siinä vaiheessa, kun tupa täyttyi useasta vauva- ja taaperoikäisestä vieraasta, pistettiin pystyyn eläintarha. Tämä oli lapsista aika hauskaa - aremmat saivat katsella koiria turvallisesti lasin takaa ja rohkeammat käydä sisäpuolella rapsuttelemassa isin tai äidin kanssa.
Tämä lasiovinen huoneemme on kyllä ihan huippu juttu tässäkin mielessä!
Niin ja saatiin me tuliaisiksi muutakin kuin ruokaa.
Ihanaa! Kukkia! :)

Nyt on sitten virallisesti tupaan tultu!
Osallistujamäärä jäi suhteellisen vähäiseksi, koska ajankohta ei ollut paras mahdollinen, mutta tunnelma oli sitäkin kotoisampi.

Vieläkö siellä syödään viikonlopun rääppiäisiä vai menikö tämän vuoden juhlaviikonloppu kohdaltanne ohi?

Laapa