OPISKELU JA TYÖ
Miten opiskelit lukio aikana?
Todella laiskasti. Asia, josta äitini marmatti minulle ihan hurjan paljon... Harrastukset veivät suurimman osan aikaani, soitin viulua ja pianoa, kävin orkesterissa, kuntosalilla ja toimin seurakunnassa. En tehnyt kotitehtäviä juuri muista aineista kuin matematiikasta, mutta yleensä pyrin kokeisiin lukemaan kurssikirjan kerran läpi.
Mitä oppiaineita kirjoitit lukiossa? Minkä kirjaimen sait niistä? Entä mikä oli lukion päättötodistuksesi keskiarvo?
Vanhan systeemin mukaan kirjoitin pitkän matematiikan (E), reaalin (E), keskipitkän ruotsin (L), pitkän englannin (E), ja äidinkielen (E).
Päästötodistuksen keskiarvosta en ole ihan varma, mutta muistelisin sen olleen 9.4 - eli aivan liikaa siihen nähden miten vähän opiskelin :D
Minkä alan olisit valinnut, jos et olisi päässyt lääkikseen?
Pääsin saman keväänä myös sosionomikouluun - olisin aloittanut siis AMK-sosionomiopinnot, jos en olisi päässyt lääkikseen.
Pääsitkö suoraan lukiosta lääkikseen vai opiskelitko/työskentelitkö ennen lääkistä jossain?
Lukion jälkeen opiskelin reilun puoli vuotta matematiikkaa Tampereen yliopistossa, koska se oli suosikkiaineeni lukiossa. Aika pian kuitenkin tajusin, ettei se ole minun juttuni ja päätös lääkikseen hakemisesta 'kunnolla' alkoi kypsyä jo syksyllä. Keväällä sitten hainkin jo lääkikseen...
Monennella hakukerralla pääsit sisään?
Riippuu miten laskee. Kävin abikeväänä kokeilemassa, enkä päässyt. Seuraavana keväänä luin tosissaan ja kävin myös valmennuskurssin silloin (lyhyen sellaisen tosin), ja pääsin.
Mitä mieltä olet yliopisto uudistuksesta, että halutaan suurin osa sisäänpääsijöistä on abiturientteja?
Ei mielipidettä.
![]()
Tai kuinka aikaisempiin opiskeluihin/työskentelyihin ennen lääkistä suhtaudutaan lääkiksessä tai mikä on sinun kantasi (siis esim. jo toisen tutkinnon alle suorittaneista)?
Suhtautuminen ei poikkea ainakaan meidän koulussa millään tapaa.
Mitkä ovat olleet mielestäsi lääkiksen tärkeimmät/hyödyllisimmät kurssit töiden kannalta?
En osaa nimetä yhtä olennaisinta. Riippuu myös siitä, missä on töissä. TK-lääkärille kaikki on hyödyllistä, mutta jos menee vaikkapa lastentaudeille niin kannattaa olla hereillä kurssin aikana.
Onko jotain kurssia, johon olisit toivonut panostaneesi enemmän opiskeluaikoina?
Jep, neurologian prekliiniset kurssit. Tylsintä mielestäni, söi lukumotivaatiota, mutta käytännössä näitä potilaita on paljon, ja olisi kiva osata enemmän. Onneksi meidän neuron kliininen kurssi oli tosi hyvä ja paikkasi paljon aukkoja teoriatietämyksessä.
Mitä toimenpiteitä olet saanut opiskeluaikoina harjoitella ja mitä olisit halunnut harjoitella enemmän?
Olen yrittänyt olla aktiivinen ryhmätöissä, joten olen saanut treenata aika paljon kaikkea. Artsikan (arteriakanyylin) laittoa en saanut koskaan tehdä, se on jäänyt vähän harmittamaan. Ja lumbaalipunktioitakin sain tehdä vain pari hassua.
Mistä on tullut suurimpia onnistumisen tunteita?
Näitä ehkä enemmän työelämässä - siitä, kun on omasta mielestään 'vain' tehnyt työnsä, mutta potilas onkin tosi kiitollinen saamastaan avusta. Siitä tulee aina hyvä mieli, kun saa autettua ihmistä.
Mikä oli lääkiksen vaikein kurssi?
En osaa nimetä yhtä, ja tämä varmaan riippuu myös siitä missä yliopistossa opiskelee.
osallistuitko lääketieteen yksikön tutkijalinjalle? Mikäli osallistuit, niin olisi kiva kuulla kokemuksiasi.
En osallistunut.
Entä osaatko kertoa, kuinka helppoa/vaikeaa on päästä johonkin lääketieteelliseen tutkimusryhmään mukaan jo perusopintojen aikana, jos on erityistä kiinnostusta nimenomaan tutkimusmaailmaa kohtaan?
Riippuu varmaan ryhmästä. Käsittääkseni tutkimustyöhön pääsy on kuitenkin aika helppoa, harvemmin on kova tunku sinne puolelle. Paremmin en oikein osaa vastata.
Kolmas kysymykseni olisi, mitkä asiat näet Tampereen lääketieteellisen vahvuuksina?
Voimakkaan painotuksen ryhmäopetukseen.
![]()
Mikä on ollut haastavinta lääkärin urasi aikana?
Oman riittämättömyyden ja keskeneräisyyden sietäminen
Entä opiskelujen?
Paljon pakollista opetusta, hankala järjestää poissaoloja jopa silloin kun ne ovat välttämättömiä. Sekä tietenkin sama kuin tuossa edellisessä kohdassa.
Oletko koskaan kyseenalaistanut uravalintaasi? Onko sinulle tullut vastaan opiskeluaikana fiilistä, että ala ei olekaan sinua varten?
Useita kertoja kumpaakin. Vaan tässäpä vielä ollaan!
Onko lääkäriksi opiskelu ja valmistuminen vastannut odotuksiasi?
On ja ei. Kyllä tämän alan rankkuus ja vastuukysymykset yllättää, vaikka ne jollain tasolla aloittaessa tiedostaakin. Toisaalta työ on parhaimmillaan palkitsevaa, ihmisläheistä ja haasteet eivät koskaan lopu. Myös loputtomat mahdollisuudet urakehityksen osalta ovat iso plussa.
Tiedätkö vielä miksi haluaisit erikoistua?
On minulla pari ajatusta ja itse asiassa hakupaperitkin valmiina täytettynä. Tiedän kuitenkin, että ala saattaa vielä vaihtua, olen vasta niin alussa tämän työelämän kanssa...
Minkä vinkin antaisit ensimmäistä kesää viransijaiseksi menevälle?
Valitse työpaikkasi viisaudella! Ja ylilääkäreiden vuolaisiin lupauksiin kannattaa aina suhtautua varauksella, kysy mielummin joltakin tutultasi joka on ollut samassa paikassa töissä, että onko asiat hyvin järjestetty kandien kannalta ihan oikeasti. Ei kannata työntää itseään syrjäiseen tk:een ilman senioritukea huhkimaan ympäripyöreitä päiviä, jos vaihtoehtoja on muitakin, vaikka ne muut olisivatkin huonommin palkattuja.
Monestiko olet joutunut yllättävään elvytystilanteeseen?
En kertaakaan. (Koputtaa puuta.)
Pidätkö sairaan/terveydenhoitajien kanssa työskentelystä
Silloin, kun yhteistyö sujuu, eli valtaosassa tapauksista - pidän.
![]()
VAKAUMUS
---
Kiitos teille, kysymyksiä tuli enemmän kuin osasin odottaa ja myös niiden 'syvällisyys' yllätti. Olitte selvästi kiinnostuneita nimenomaan opiskelusta, työstä sekä vakaumuksestani. On myös hienoa huomata, miten upeaa, ajattelevaa ja älykästä lukijakuntaa siellä ruutujen toisella puolella on -vältyin taas kokonaan asiattomilta kysymyksiltä. Hyvä te!
Mitäs muuten tykkäätte asusta?
Eikös vain ole ihanaa, kun on kevät!
Laapa
Miten opiskelit lukio aikana?
Todella laiskasti. Asia, josta äitini marmatti minulle ihan hurjan paljon... Harrastukset veivät suurimman osan aikaani, soitin viulua ja pianoa, kävin orkesterissa, kuntosalilla ja toimin seurakunnassa. En tehnyt kotitehtäviä juuri muista aineista kuin matematiikasta, mutta yleensä pyrin kokeisiin lukemaan kurssikirjan kerran läpi.
Mitä oppiaineita kirjoitit lukiossa? Minkä kirjaimen sait niistä? Entä mikä oli lukion päättötodistuksesi keskiarvo?
Vanhan systeemin mukaan kirjoitin pitkän matematiikan (E), reaalin (E), keskipitkän ruotsin (L), pitkän englannin (E), ja äidinkielen (E).
Päästötodistuksen keskiarvosta en ole ihan varma, mutta muistelisin sen olleen 9.4 - eli aivan liikaa siihen nähden miten vähän opiskelin :D
 |
| Top J Lindeberg Jacket InWear Pants VeroModa Ballerines Tory Burch Watch+Bag Michael Kors |
Minkä alan olisit valinnut, jos et olisi päässyt lääkikseen?
Pääsin saman keväänä myös sosionomikouluun - olisin aloittanut siis AMK-sosionomiopinnot, jos en olisi päässyt lääkikseen.
Pääsitkö suoraan lukiosta lääkikseen vai opiskelitko/työskentelitkö ennen lääkistä jossain?
Lukion jälkeen opiskelin reilun puoli vuotta matematiikkaa Tampereen yliopistossa, koska se oli suosikkiaineeni lukiossa. Aika pian kuitenkin tajusin, ettei se ole minun juttuni ja päätös lääkikseen hakemisesta 'kunnolla' alkoi kypsyä jo syksyllä. Keväällä sitten hainkin jo lääkikseen...
Monennella hakukerralla pääsit sisään?
Riippuu miten laskee. Kävin abikeväänä kokeilemassa, enkä päässyt. Seuraavana keväänä luin tosissaan ja kävin myös valmennuskurssin silloin (lyhyen sellaisen tosin), ja pääsin.
Mitä mieltä olet yliopisto uudistuksesta, että halutaan suurin osa sisäänpääsijöistä on abiturientteja?
Ei mielipidettä.
Tai kuinka aikaisempiin opiskeluihin/työskentelyihin ennen lääkistä suhtaudutaan lääkiksessä tai mikä on sinun kantasi (siis esim. jo toisen tutkinnon alle suorittaneista)?
Suhtautuminen ei poikkea ainakaan meidän koulussa millään tapaa.
Mitkä ovat olleet mielestäsi lääkiksen tärkeimmät/hyödyllisimmät kurssit töiden kannalta?
En osaa nimetä yhtä olennaisinta. Riippuu myös siitä, missä on töissä. TK-lääkärille kaikki on hyödyllistä, mutta jos menee vaikkapa lastentaudeille niin kannattaa olla hereillä kurssin aikana.
Onko jotain kurssia, johon olisit toivonut panostaneesi enemmän opiskeluaikoina?
Jep, neurologian prekliiniset kurssit. Tylsintä mielestäni, söi lukumotivaatiota, mutta käytännössä näitä potilaita on paljon, ja olisi kiva osata enemmän. Onneksi meidän neuron kliininen kurssi oli tosi hyvä ja paikkasi paljon aukkoja teoriatietämyksessä.
Mitä toimenpiteitä olet saanut opiskeluaikoina harjoitella ja mitä olisit halunnut harjoitella enemmän?
Olen yrittänyt olla aktiivinen ryhmätöissä, joten olen saanut treenata aika paljon kaikkea. Artsikan (arteriakanyylin) laittoa en saanut koskaan tehdä, se on jäänyt vähän harmittamaan. Ja lumbaalipunktioitakin sain tehdä vain pari hassua.
Mistä on tullut suurimpia onnistumisen tunteita?
Näitä ehkä enemmän työelämässä - siitä, kun on omasta mielestään 'vain' tehnyt työnsä, mutta potilas onkin tosi kiitollinen saamastaan avusta. Siitä tulee aina hyvä mieli, kun saa autettua ihmistä.
Mikä oli lääkiksen vaikein kurssi?
En osaa nimetä yhtä, ja tämä varmaan riippuu myös siitä missä yliopistossa opiskelee.
osallistuitko lääketieteen yksikön tutkijalinjalle? Mikäli osallistuit, niin olisi kiva kuulla kokemuksiasi.
En osallistunut.
Entä osaatko kertoa, kuinka helppoa/vaikeaa on päästä johonkin lääketieteelliseen tutkimusryhmään mukaan jo perusopintojen aikana, jos on erityistä kiinnostusta nimenomaan tutkimusmaailmaa kohtaan?
Riippuu varmaan ryhmästä. Käsittääkseni tutkimustyöhön pääsy on kuitenkin aika helppoa, harvemmin on kova tunku sinne puolelle. Paremmin en oikein osaa vastata.
Kolmas kysymykseni olisi, mitkä asiat näet Tampereen lääketieteellisen vahvuuksina?
Voimakkaan painotuksen ryhmäopetukseen.
Mikä on ollut haastavinta lääkärin urasi aikana?
Oman riittämättömyyden ja keskeneräisyyden sietäminen
Entä opiskelujen?
Paljon pakollista opetusta, hankala järjestää poissaoloja jopa silloin kun ne ovat välttämättömiä. Sekä tietenkin sama kuin tuossa edellisessä kohdassa.
Oletko koskaan kyseenalaistanut uravalintaasi? Onko sinulle tullut vastaan opiskeluaikana fiilistä, että ala ei olekaan sinua varten?
Useita kertoja kumpaakin. Vaan tässäpä vielä ollaan!
Onko lääkäriksi opiskelu ja valmistuminen vastannut odotuksiasi?
On ja ei. Kyllä tämän alan rankkuus ja vastuukysymykset yllättää, vaikka ne jollain tasolla aloittaessa tiedostaakin. Toisaalta työ on parhaimmillaan palkitsevaa, ihmisläheistä ja haasteet eivät koskaan lopu. Myös loputtomat mahdollisuudet urakehityksen osalta ovat iso plussa.
Tiedätkö vielä miksi haluaisit erikoistua?
On minulla pari ajatusta ja itse asiassa hakupaperitkin valmiina täytettynä. Tiedän kuitenkin, että ala saattaa vielä vaihtua, olen vasta niin alussa tämän työelämän kanssa...
Minkä vinkin antaisit ensimmäistä kesää viransijaiseksi menevälle?
Valitse työpaikkasi viisaudella! Ja ylilääkäreiden vuolaisiin lupauksiin kannattaa aina suhtautua varauksella, kysy mielummin joltakin tutultasi joka on ollut samassa paikassa töissä, että onko asiat hyvin järjestetty kandien kannalta ihan oikeasti. Ei kannata työntää itseään syrjäiseen tk:een ilman senioritukea huhkimaan ympäripyöreitä päiviä, jos vaihtoehtoja on muitakin, vaikka ne muut olisivatkin huonommin palkattuja.
Monestiko olet joutunut yllättävään elvytystilanteeseen?
En kertaakaan. (Koputtaa puuta.)
Pidätkö sairaan/terveydenhoitajien kanssa työskentelystä
Silloin, kun yhteistyö sujuu, eli valtaosassa tapauksista - pidän.
VAKAUMUS
Et ole peitellyt kristillistä elämänkatsomustasi, joten kysyn, mihin seurakuntaan /kirkkokuntaan kuulut?
En halua joutua luokitelluksi samaan lokeroon tämän tai tuon julkkisuskovaisen (tai julkkis'uskovaisen') mielipiteiden ja sanomisten kanssa, joten jätän sen vuoksi - edelleen -vastaamatta tähän.kuinka suuri merkitys uskontosi uskolla on sinulle?
Erittäin suuri merkitys. Voisin jopa sanoa, että identiteettini ja omanarvontuntoni perusta on vahvasti Jumalassa.onko vakaumuksesi ja lääkärin ammatin yhdistämisessä mielestäsi mitään ristiriitaista / onko tullut eteen ristiriitaisia tilanteita.
Koen vakaumukseni enemmänkin vahvuutena. On helpompaa miettiä eettisiä omantunnon kysymyksiä silloin, kun on selvittänyt itselleen omat arvonsa ja voi seistä niiden takana. Myös kuolevan ihmisen kohtaaminen on helpompaa, kun kuolema itsessään ei ahdista - ikuisuusasiat on omalta osaltani kunnossa.Mikä on kantasi aborttiin / mitä teet jos kohdallesi tulee potilas raskaudenkeskeytykseen?
Varmaan keskustelen potilaan kanssa perusteellisesti ja teen jatkosuunnitelmat sen pohjalta yrittäen pysyä neutraalina, eli välttää painostamista tai syyllistämistä.
Aborttiin suhtaudun vähän kahtiajakoisesti. Tiedostan vahvasti sen, että tällainen käytäntö täytyy olla että vältytään laittomilta aborteilta, jotka uhkaavat vuorostaan äitien terveyttä. Toisaalta taas meiltä puuttuu toimiva adoptiokäytäntö, ja ylipäätään sellaiset rakennelmat jotka toki maksavat rahaa, mutta joilla vältyttäisiin turhilta aborteilta. Abortti ei saisi olla automaatio, meillä se on. Myös ehkäisyneuvontaan täytyisi satsata nykyistä enemmän ja ylipäätään aborttien ennaltaehkäisyyn.
Itse en halua olla mukana raskaudenkeskeytyksessä, missään prosessin vaiheessa, jos sen suinkin voin välttää. Tämä ei ole työyhteisöissäni ollut ongelma.
---
Kiitos teille, kysymyksiä tuli enemmän kuin osasin odottaa ja myös niiden 'syvällisyys' yllätti. Olitte selvästi kiinnostuneita nimenomaan opiskelusta, työstä sekä vakaumuksestani. On myös hienoa huomata, miten upeaa, ajattelevaa ja älykästä lukijakuntaa siellä ruutujen toisella puolella on -vältyin taas kokonaan asiattomilta kysymyksiltä. Hyvä te!
Mitäs muuten tykkäätte asusta?
Eikös vain ole ihanaa, kun on kevät!
Laapa