Juhlaa.

Kolmipäiväiset valmistujaiset on tosiaan nyt juhlittu.
Perjantain valajuhla oli ikimuistoinen, sen jälkeen illallistimme perheen ja lähisuvun kesken. Lauantaina oli vuorossa iltajuhla ja sunnuntaina vielä Sillis eli silliaamiainen eli yhteinen brunssi.

Jonkinlainen siirtymäriitti taitaa olla jo psyykelle hyödyllinen näin, kun astuu uuteen elämänvaiheeseen todella pitkän opiskeluputken jälkeen.
Viimeiset kahdeksan vuotta olen ollut kirjoilla yliopisto-opiskelijana - seitsemänä niistä opiskellutkin. On jonkinlainen muutos siirtyä pysyvästi työelämään, vaikka opiskelu, kouluttautuminen ja työn kehittäminen ovatkin elämänmittaisia tehtäviä ammatissani.

Yhtä työkeikkaa lukuunottamatta nämä pari viikkoa kuluvat nyt sitten lomaillen - joka lähinnä tapahtuu pakkauksen, muuton ja roinien purkamisen merkeissä. Todella rentouttavaa... ;) Toivon mukaan ehdin joku kaunis päivä myös tapettikaupoille, jotta saadaan vähän uutta ilmettä asuntoon.

Lauantaipäivä alkoi muuten valmistujaisten sijaan Messukylän kirkosta näissä tunnelmissa.
Huonoa tuuria, että hyvä ystäväni sanoi miehelleen TAHDON samana viikonloppuna, kun juhlin valmistujaisiani. Halusin kuitenkin käydä todistamassa kirkossa tuota tapahtumaa, vaikken itse juhliin päässytkään osallistumaan. :(

Kuvausolosuhteet varsinaisissa iltajuhlissa olivat muuten lievästi sanottuna haastavat. Siis tila oli erittäin hämärä, lähes pimeä, lukuunottamatta valaistua lavaa.
Onneksi nappasimme kuvat mekostani ennen lähtöä. Ne vähäiset otokset, joita otimme paikan päällä ovat rakeisia, pimeitä tai tärähtäneitä.
Tämän mekon voin muuten myydä pois, mikäli jollakin kiinnostusta löytyy. Otahan yhteyttä! ;)

Näitä kuvia katsellessani kuvittelin huomaavani jonkinlaista alkavaa habakehitystä. Ainakaan käsivarret eivät ole enää sellaiset narut kuin mitä joskus ovat olleet... Tuntuu myös, että olemattomat hartiani olisivat vähän leventyneet!
Täytyisikin kertoilla treenikuulumisia taas SD:n varrelta teille, kunhan ehdin!


Ruoka ei ollut mitenkään kovin erikoista, ja epäilen että saimme jonkun pöpön siitä, kun kaikki pöytämme liharuoan syöneet saivat vatsaoireita. Vaikka ruoka olikin korkeintaan keskinkertaista, onneksi seura sentään oli erinomaista ja lämpimät muistot kyllä tuosta illasta meille jäi.

Kuitenkin, jos vertaan viime vuoteen ja oman kurssini valmistujaisiin, niin täytyy sanoa että moni asia oli silloin onnistuneempaa. Ruoka oli parempaa ja ohjelma monipuolisempaa - kurssimme oli tehnyt mm. upeita tanssi- ja lauluesityksiä isoilla kokoonpanoilla, jonka lisäksi lauloimme sitsilauluja pitkin iltaa ja tunnelma oli varsin vapautunut. Itsekin kipusin lavalle viime vuonna kurssilta tippuneiden terveisten verran. Tänä vuonna ohjelma oli lähinnä puheita ja ruoka selvästi kehnompaa, tunnelma paljon 'virallisempi'. Toki hieno juhla on aina hieno juhla ja nauttimisen arvoinen, mutta täytyy kyllä tässä vaiheessa antaa pisteet omalle kurssilleni.

Palatsilta matka jatkui bussikyydeillä sitten Hatanpään kartanon virallisille jatkoille, jotka olivat kyllä tosi hienot! Alakerrassa oli seisova pöytä, joka notkui ihania salaatteja ja lihapullia. Eteisessä pyöritettiin hattaraa (!) ja yläkerrassa oli pari huonetta, joissa oli tarjolla Brunbergin suukkoja, vaahtokarkkeja, sekä sipsejä ja suolapähkinöitä.

Hatanpäällä viihdyimme pikkutunneille ja sunnuntaina 5 tunnin unet alla suuntasimme vielä viimeisen (?) kerran lääkiksen omalle Amos-klubille Silliksen merkeissä. Pöydät notkuivat brunssiherkkuja, stand up -koomikko osasi asiansa (siis juttua oli keksitty muustakin kuin alapäätoiminnoista) ja tunnelma joukossa oli dagen efteristä huolimatta varsin korkealla.

Summa summarum, ihanat juhlat ja vielä ihanampaa olla vihdoin valmis!
Kiitos myös teille lukuisista onnitteluistanne! 
Olette ihania! :)

Laapa