Luulisi, että tähän reissuelämään joskus tottuu.
Ei totu.
En ainakaan minä, en ainakaan vielä.
Ja jos joku joskus ihmettelee, että miten tämä blogi päivittyy näin usein, niin syy on varsin yksinkertainen: periferia.
Aikuisten oikeasti puhuen jokaisen ylisuorittavan kalenterintäyttäjän täytyisi viettää jonkin aikaa pikkupaikkakunnalla töissä, mieluiten yksin.
Olisi aikaa pysähtyä ja kohdata itsensä välillä. Pakko hiljentää, pärjätä ilman latteja ja kaupungilla kiertelyä, keskittyä sen sijaan vaikkapa oman päänsä ja sydämensä järjestykseen.
Ja oppia itsestään taas uutta.
Vaikka myönnettäköön, että olen minä täälläkin ollut melko ahkera järjestämään treffejä työkavereiden (etenkin koirallisten sellaisten) kanssa, käynyt paikallisessa leffateatterissa (ei mainoksia, ei trailereita!!), lenkkeillyt ja kotijumppaillut, tehnyt ruokaa niin kuin en koskaan ennen.
Mitähän vielä?
Niin joo, tehnyt niitä töitä.
![]()
Taitaa olla pientä honeymoonia tällä hetkellä työnteon suhteen, koska olen ihan suunnattomasti nauttinut kohtaamisista potilaiden kanssa, innostunut saadessani kiinni tuoreen diabeteksen tai kiitollisen tunnustuksen kuuntelevasta korvasta.
Taisin keikkailla liian kauan. Välillä on ollut mukava tehdä lyhyt pätkä vastaanottotyötä, etenkin kuin pian päivystysluonteinen työ jatkuu.
Toki myös vastaanotolla saa aikansa käyttää tehokkaasti, mutta samanlaista juoksemista se ei ole kuin päivystäminen.
Tämän tekstin julkaisuhetkellä olen matkalla takaisin Tampereelle.
Nykyiseen, pian entiseen, kotikaupunkiini.
Viikonloppu kuluu valmistujaisten merkeissä varsin tiiviisti, enkä malta odottaa että pääsen pukemaan ihanan mekon päälleni ja nauttimaan ainutkertaisesta viikonlopusta!
Aika pian valmistumishulinoiden jälkeen seuraakin monenlaista. Muuttoa uuteen kotiin, uudessa kotikaupungissa, uusi työpaikka ja työkaverit... Paljon tehtävää, muistettavaa, opittavaa. Myönnettäköön, että joitakin unettomia iltayön tunteja olen välillä viettänyt tulevaisuutta pohtiessani. Tavallaan tulevat viikot pitävät sisällään monenlaisia positiivisia ja innostavia asioita. Siitäkin huolimatta muutos itsessään stressaa ja tuntuu haastavalta - jaksanko, pystynkö, opinko?
Toki tätä muuttoa on tehty henkisellä tasolla jo varsin pitkään.
Välivuoden aikana ajatus entisestään vahvistui ja viime syksyllä Tampereelle palatessa alkoi olla jo sellainen tunne, että tämä on nyt nähty. Aika siirtyä eteenpäin.
Näin teemme.
Pieniä ekskursioita muuten olemme lähiaikoina tehneet, toinen jalka jo Jyväskylässä.
Kuvitus viime käynniltä, kun oli ihan pakko päästä tuulettumaan ja objektiiviostoksille.
Nämä asukuvat vielä vanhaa mallia, seuraavissa luvassa jo uuden objektiivin valovoimaisia otoksia.
I promise!
Mukavaa loppuviikkoa ja kertokaapa kuulumisianne kommenttiboksiin! :)
Laapa
// As I'm currently working in a small town I've had quite a lot of time for blogging, working out - even cooking. Unfortunately also wondering and worrying about all that lies ahead in the future. Things like graduating, moving to a new home town, to a new apartment - to a new life. As excited as I am about the future, it's still quite a stress to change your whole life all at once, even though mentally I've been preparing for this for quite long.
The outfit is from my latest visit to our future home town Jyväskylä. They are still shot with the old Canon objective - next ones you'll be getting with the new 50 mm 1:1:8 - I promise!:)
Have a nice week!
Ei totu.
En ainakaan minä, en ainakaan vielä.
Ja jos joku joskus ihmettelee, että miten tämä blogi päivittyy näin usein, niin syy on varsin yksinkertainen: periferia.
Aikuisten oikeasti puhuen jokaisen ylisuorittavan kalenterintäyttäjän täytyisi viettää jonkin aikaa pikkupaikkakunnalla töissä, mieluiten yksin.
Olisi aikaa pysähtyä ja kohdata itsensä välillä. Pakko hiljentää, pärjätä ilman latteja ja kaupungilla kiertelyä, keskittyä sen sijaan vaikkapa oman päänsä ja sydämensä järjestykseen.
Ja oppia itsestään taas uutta.
Vaikka myönnettäköön, että olen minä täälläkin ollut melko ahkera järjestämään treffejä työkavereiden (etenkin koirallisten sellaisten) kanssa, käynyt paikallisessa leffateatterissa (ei mainoksia, ei trailereita!!), lenkkeillyt ja kotijumppaillut, tehnyt ruokaa niin kuin en koskaan ennen.
Mitähän vielä?
Niin joo, tehnyt niitä töitä.
Taitaa olla pientä honeymoonia tällä hetkellä työnteon suhteen, koska olen ihan suunnattomasti nauttinut kohtaamisista potilaiden kanssa, innostunut saadessani kiinni tuoreen diabeteksen tai kiitollisen tunnustuksen kuuntelevasta korvasta.
Taisin keikkailla liian kauan. Välillä on ollut mukava tehdä lyhyt pätkä vastaanottotyötä, etenkin kuin pian päivystysluonteinen työ jatkuu.
Toki myös vastaanotolla saa aikansa käyttää tehokkaasti, mutta samanlaista juoksemista se ei ole kuin päivystäminen.
Tämän tekstin julkaisuhetkellä olen matkalla takaisin Tampereelle.
Nykyiseen, pian entiseen, kotikaupunkiini.
Viikonloppu kuluu valmistujaisten merkeissä varsin tiiviisti, enkä malta odottaa että pääsen pukemaan ihanan mekon päälleni ja nauttimaan ainutkertaisesta viikonlopusta!
Aika pian valmistumishulinoiden jälkeen seuraakin monenlaista. Muuttoa uuteen kotiin, uudessa kotikaupungissa, uusi työpaikka ja työkaverit... Paljon tehtävää, muistettavaa, opittavaa. Myönnettäköön, että joitakin unettomia iltayön tunteja olen välillä viettänyt tulevaisuutta pohtiessani. Tavallaan tulevat viikot pitävät sisällään monenlaisia positiivisia ja innostavia asioita. Siitäkin huolimatta muutos itsessään stressaa ja tuntuu haastavalta - jaksanko, pystynkö, opinko?
 |
| Shirt Tommy Hilfiger Jeans Liu Jo Scarf by Malene Birger Gloves Global Shoes Tango Bag Mulberry |
Toki tätä muuttoa on tehty henkisellä tasolla jo varsin pitkään.
Välivuoden aikana ajatus entisestään vahvistui ja viime syksyllä Tampereelle palatessa alkoi olla jo sellainen tunne, että tämä on nyt nähty. Aika siirtyä eteenpäin.
Näin teemme.
Pieniä ekskursioita muuten olemme lähiaikoina tehneet, toinen jalka jo Jyväskylässä.
Kuvitus viime käynniltä, kun oli ihan pakko päästä tuulettumaan ja objektiiviostoksille.
Nämä asukuvat vielä vanhaa mallia, seuraavissa luvassa jo uuden objektiivin valovoimaisia otoksia.
I promise!
Mukavaa loppuviikkoa ja kertokaapa kuulumisianne kommenttiboksiin! :)
Laapa
// As I'm currently working in a small town I've had quite a lot of time for blogging, working out - even cooking. Unfortunately also wondering and worrying about all that lies ahead in the future. Things like graduating, moving to a new home town, to a new apartment - to a new life. As excited as I am about the future, it's still quite a stress to change your whole life all at once, even though mentally I've been preparing for this for quite long.
The outfit is from my latest visit to our future home town Jyväskylä. They are still shot with the old Canon objective - next ones you'll be getting with the new 50 mm 1:1:8 - I promise!:)
Have a nice week!