Onnenhuuruisia kuulumisia.

Isosisko lähti äsken isin kanssa uimaan. Pakkaspäivän aktiviteetteja.
Lähtiessä piti pikkuveljeä monen monta kertaa silittää, suukottaa ja sanoa 'heippa, vauva!', ennen kuin malttoi mennä.
Toistaiseksi merkkejä sisaruskateudesta ei ole ilmaantunut siis, vaan vastaanotto on ollut kaikkien osalta sangen ihastunut.

Äiti on vähän kujalla, viime öinä ei ole kovin paljon nukuttu. Vaan onpa kuitenkin nukuttu eikä pelkästään valvottu. Pikkuveli tankkailee toki usein, kuten vastasyntyneen kuuluukin, mutta muuten on varsin tyytyväisen oloinen tapaus. Lue: nukkuu ja syö.


Junnu syntyi lopulta, kuten instagram-seuraajani (laapala) jo tietävätkin, täsmällisesti laskettuna aikana. Se tarina, että toinen kerta on helpompi on tähän mennessä pitänyt hyvin paikkansa. Synnytys sujui kuin oppikirjasta, ilman mitään ongelmia ja toivuin nopeasti. Imetyksen alku on myös ollut tosi helppo, maidot nousi jo sairaalassa ollessa ja vauva on ollut tyytyväinen.

Toinen lapsi itsessään sitten on tuntunut jotenkin täydentävän meidän perheen. Nyt meillä on sisarukset, tyttö ja poika. Olen tuntenut tosi paljon sellaista onnea ja ylpeyttä, mitä on vaikea sanoiksi pukea. Meidän perhe!

Varvaskuvia, haukotuskuvia, venyttelykuvia, kaikenlaisia kuvia tästä pienestä komistuksesta on otettu. Minä jaksan ihmetellä, että näinkö pieni se esikoinenkin joskus tosiaan oli. Kyllä nyt tuntuu Mini isolta... Ja vauva, hän on niin suloinen, etten kestä! Suurin harmini on varmaan se, kun tässä toisella kierroksella ei ole niin paljon aikaa vaan olla ja nuuskutella ja sylitellä pikkuruista.

Ja nyt jatkamaan yöunia, jos vauva sen suinkin sallii... Kertokaapa teidän kuulumisia kommenttiboksiin!

Laura