Ensinnäkin, sain tänään neidin päivähoitopäätöksen ja olen melko ristiriitaisissa tunnelmissa.
Toisaalta ihan älyttömän helpottavaa, että on joku deadline näkyvissä tälle meidän arjen sumplimiselle. Sitä se nimittäin vaatii, armotonta sumplimista, jos kumpikin käyvät edes jossain määrin töissä/opiskelemassa ja lapsi on kotihoidossa. Ja se on ihan hirveän rasittavaa! Olisi pakko osata aikatauluttaa elämää, että homma pelaisi.
(Olen vähän hetkessäeläjä, joten melkoisesti haastetta tuossa! :D)
Toisaalta… En millään haluaisi ajatella elokuuta. Haikeus iskee. Tiedätte varmaan tunteen, jos olette joskus kokeneet. Minun pieni, toisten hoitoon. Ja minä täyttä päivää takaisin töihin. Jaa-a, onneksi on tästä muutkin selvinneet.
Positiivista päätöksessä oli tosi paljon. Sain paikan sinne, mihin halusin - oman työpaikan lähelle. Kaverilta sain kehut paikasta, muuta en suorastaan siitä tiedä. Mutta luotan, että hommat hoituu, pakko kai se on.
![]()
Ipanalle sattuu ja tapahtuu. Hyvässä mielessä.
Kävelyn suhteen harjoittelu on sujunut erittäin varman päälle. Pikkuinenhan otti ekat askeleet juhlallisesti 1-vuotispäivänään.
Oikeastaan ihan naurattaa tuo toisen varovaisuus, kun osa hänen kavereista on olleet tuon kävelyn opettelun suhteen melkoisia kaistapäitä :D Hän ottaa niin huolellisia askeleita ja tarkkaan valikoiden tilanteet. Aika pitkiä matkoja kyllä jo etenee ja selvästi koko ajan rohkeus lisääntyy. Hyvä näin, jospa säästytään ylimääräisiltä kolhuilta.
Sanoja puolestaan tuntuu tulevan koko ajan lisää ja onkin hauskaa nähdä miten ymmärrys lisääntyy. Joku lauseentynkäkin on tullut, jos sellaiseksi lasketaan 'Äiti, anna!' :D Onhan se lause käskykin...
1-vuotismitat sitten viimeistään osoittivat, että tämä lapsi kasvaa todellakin isänsä suvun geeneillä. Pituutta oli 77,6 cm ja painoa 8,7 kg. Itse olen 13kk iässä ollut jonkun rapiat 73 cm, että tosiaankin jonkun muun geenit tuossa taitavat vaikuttaa! :D Toisaalta ruokakin maistuu pääsääntöisesti hyvin, niin ihmekös tuo että kasvaa.
Vaikka täytyy heti sanoa, että viimeisen viikon aikana syöminen on ollut kyllä aikamoista temppuamista taas vaihteeksi, että mitenhän tuon kasvun taas käy, jos sama homma jatkuu…
Tissin suhteen meillä on vähän dilemma. Ollaan mietitty myöhemmin keväälle jonkinlaista reissua, ja siellä voisi tuo tissittely vielä olla ihan hyvä idea. Tiedä miten saa aina mukeja ja pulloja pestyä missäkin, kun vesijohtoveden laatu on mitä on jne. Vähennetty on jo, meillä jäi päiväimetykset itsestään pois, kun hän ei enää malttanut... Ja oltiin tosiaan jo päätetty lopetuspäivä tuohon vapun aikaan, mutta voi olla, että imetys vielä jatkuu kuitenkin, ainakin reissun ylitse.
Miten teillä on imetyksen lopetus tehty ja missä vaiheessa?
Niinpä niin näitä, ikäkauteen liittyviä dilemmoja ja kehitysaskeleita taas. Lohduttaa ja rohkaisee, että nämäpä on kaikille samoja. Ennemmin tai myöhemmin. :)
Mitäs kuuluu sinne puolen ruutua, ikätovereille?
Laura
Toisaalta ihan älyttömän helpottavaa, että on joku deadline näkyvissä tälle meidän arjen sumplimiselle. Sitä se nimittäin vaatii, armotonta sumplimista, jos kumpikin käyvät edes jossain määrin töissä/opiskelemassa ja lapsi on kotihoidossa. Ja se on ihan hirveän rasittavaa! Olisi pakko osata aikatauluttaa elämää, että homma pelaisi.
(Olen vähän hetkessäeläjä, joten melkoisesti haastetta tuossa! :D)
Toisaalta… En millään haluaisi ajatella elokuuta. Haikeus iskee. Tiedätte varmaan tunteen, jos olette joskus kokeneet. Minun pieni, toisten hoitoon. Ja minä täyttä päivää takaisin töihin. Jaa-a, onneksi on tästä muutkin selvinneet.
Positiivista päätöksessä oli tosi paljon. Sain paikan sinne, mihin halusin - oman työpaikan lähelle. Kaverilta sain kehut paikasta, muuta en suorastaan siitä tiedä. Mutta luotan, että hommat hoituu, pakko kai se on.
Kävelyn suhteen harjoittelu on sujunut erittäin varman päälle. Pikkuinenhan otti ekat askeleet juhlallisesti 1-vuotispäivänään.
Oikeastaan ihan naurattaa tuo toisen varovaisuus, kun osa hänen kavereista on olleet tuon kävelyn opettelun suhteen melkoisia kaistapäitä :D Hän ottaa niin huolellisia askeleita ja tarkkaan valikoiden tilanteet. Aika pitkiä matkoja kyllä jo etenee ja selvästi koko ajan rohkeus lisääntyy. Hyvä näin, jospa säästytään ylimääräisiltä kolhuilta.
Sanoja puolestaan tuntuu tulevan koko ajan lisää ja onkin hauskaa nähdä miten ymmärrys lisääntyy. Joku lauseentynkäkin on tullut, jos sellaiseksi lasketaan 'Äiti, anna!' :D Onhan se lause käskykin...
1-vuotismitat sitten viimeistään osoittivat, että tämä lapsi kasvaa todellakin isänsä suvun geeneillä. Pituutta oli 77,6 cm ja painoa 8,7 kg. Itse olen 13kk iässä ollut jonkun rapiat 73 cm, että tosiaankin jonkun muun geenit tuossa taitavat vaikuttaa! :D Toisaalta ruokakin maistuu pääsääntöisesti hyvin, niin ihmekös tuo että kasvaa.
Vaikka täytyy heti sanoa, että viimeisen viikon aikana syöminen on ollut kyllä aikamoista temppuamista taas vaihteeksi, että mitenhän tuon kasvun taas käy, jos sama homma jatkuu…
Tissin suhteen meillä on vähän dilemma. Ollaan mietitty myöhemmin keväälle jonkinlaista reissua, ja siellä voisi tuo tissittely vielä olla ihan hyvä idea. Tiedä miten saa aina mukeja ja pulloja pestyä missäkin, kun vesijohtoveden laatu on mitä on jne. Vähennetty on jo, meillä jäi päiväimetykset itsestään pois, kun hän ei enää malttanut... Ja oltiin tosiaan jo päätetty lopetuspäivä tuohon vapun aikaan, mutta voi olla, että imetys vielä jatkuu kuitenkin, ainakin reissun ylitse.
Miten teillä on imetyksen lopetus tehty ja missä vaiheessa?
Niinpä niin näitä, ikäkauteen liittyviä dilemmoja ja kehitysaskeleita taas. Lohduttaa ja rohkaisee, että nämäpä on kaikille samoja. Ennemmin tai myöhemmin. :)
Mitäs kuuluu sinne puolen ruutua, ikätovereille?
Laura