Jultid.

Kipakassa pakkasessa maaseudulla, jossa luntakin riitti. 

Hauva oli ihana jouluvieras. En tiedä miten kuvailisin sitä epätodellista fiilistä, kun saatiin yhtäkkiä meidän Lumi takaisin monessakin mielessä. Fyysisesti totta kai, mutta myös sellaisena koirana, jota emme ole kuukausiin nähneet. Omana itsenään, leppoisana ja ystävällisenä. Nyt vasta ymmärrän, miten stressaantunut ja varauksellinen tuo eläinparka on ollut ne viimeiset kuukaudet ennen siitä luopumista. Muutama viikko uudessa paikassa on jotenkin 'buutannut' koiran takaisin entiselleen ja on jokseenkin ihana nähdä taas vanha, tuttu koirakaveri. Tulee itselle sellainen olo, että olisipa ymmärtänyt jo aiemmin tehdä tuon ratkaisun, mutta kun… No, te toiset koiranomistajat tiedätte, miten vaikea päätös se on - vaikka näkisikin että toisella ei ole hyvä olla.

Olemme nyt joulunajan vilskeessä yrittäneet pitää huolta, ettei koira pääse stressaantumaan kolmesta pikkulapsesta ja muusta touhusta. Tuntuu, että olemme vähintään sen verran Lumille velkaa… :) 

Hihi, minä tyylikkäästi toppavaatteissa! Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että lähemmäs kaksikymmentä pakkasastetta kyllä motivoivat kiskomaan kiltisti Uggit jalkaan ja toppatakin päälle. Sijoitin myös tänä talvena tuohon Nortonin pipoon. Minulla tahtoo olla jokatalvinen kuvio, että ostan uuden pipon joka lähtee samantien kiertoon sen vuoksi, että kutittaa niin vietävästi. Niin kävi jo kertaalleen aiemmin syksyllä (vaikka tarkistin tuoteselosteen!) ja jokseenkin taas turhauduin! Yksi atoopikkoystävä sitten suositteli tätä merkkiä ja nyt olen löytänyt lämpimän ja kauniin pipon, joka ei kutita. 

Lahjoja annettiin ja saatiin. Antamisen iloa sain kokea, kun väsäsin meidän kaikkien puolesta mummulle ja papalle lastenlapsista seinäkalenterin. Oli kuulemma paras lahja tänä jouluna se. Tein kalenterin iPhoton omalla ohjelmalla ja täytyy sanoa, että Applestoren palvelu oli tässä erinomaista. Taisi tulla parissa päivässä kotiin ja laatu oli parhaita näkemiäni. Taidan unohtaa ifolorit sun muut jatkossa kokonaan. :) Ei voi kuin suositella!

Saaduista lahjoista voisin mainita mm taaperokärryn Minille, meille mieluisin oli ravintolalahjakortti ja lupaus lapsenhoidosta (!) sekä minulle aivan ihana lampaanvillainen torkkupeitto. 

Tällä hetkellä tuntuisi vaikealta kuvitella joulua kaupungissa. Meillä joulu on oikeastaan aina mennyt rentoillessa maaseudun rauhassa. Onhan se myös itselle vähemmän stressaavaa mennä valmiiseen, etenkään kun en ole mikään kodinhengetär. Näinköhän sitä selviäisi jouluruuista, kun ei ole koskaan tehnyt… Onhan sitä kiva blogeista kurkistaa myös erilaisiin jouluihin, sellaisiin joita juhlitaan hienosti korkkareissa - meidän kun on aina aika arkinen. Taitaa tapoja olla yhtä monta kuin on perhettäkin.

Anopin juhlapöytä on aina yhtä runsas. Äitini imellettyä, rapeakuorista perunalaatikkoa täällä kaipailen, mutta anoppi taas tekee herkullisia bataatti- ja punajuurilaatikoita. Täällä syödään myös maksalaatikkoa jouluaterialla, sitä ei meillä koskaan. Monta muutakin eroavaisuutta on tavoissa täällä, mutta olen jo niin monta joulua anoppilassa viettänyt ettei niitä enää aktiivisesti ajattele. Saa nähdä koska on aika alkaa luoda meidän perheen perinteitä - ei kuitenkaan vielä tänä vuonna. 

Ja kyllähän lapsi toki myös on laittanut monta perinnettä uusiksi. Eipä tänä vuonna ehtinyt katsoa niitä perinteisiä joululeffoja, kun aika kului tytön kanssa touhutessa, koiran kanssa lenkillä ja niin edelleen…

Mini on ollut melkoinen söpöläinen. Mokoma ei malttanut aattona nukkua kuin parit lyhyet päiväunet, mutta silti vaan jaksoi touhuta ja olla vieläpä hyvällä tuulella. Serkkupojat, Lumi ja kaikki jouluinen tohina olivat liian mielenkiintoisia missattavaksi. 

Ja niin, en tietenkään voi olla hehkuttamatta noita kolmea, siis Miniä ja kahta serkkuansa. En kestä, miten söpöjä ovat yhdessä! Vaikka selvästi vanhinta harmittaa, kun vauva tulee kaatamaan tornit ja sotkemaan leikkejä, eikä usko vaikka miten kieltää… ;) Montakohan kertaa ollaan selitetty, että 'älä huuda Minille, kun ei se vielä ymmärrä, se on niin pieni…' 

Aika monta. :D

Jotenkin joulunaika on sellainen, että ymmärtää miten paljosta saa olla kiitollinen. Kaikki ovat terveitä ja yhdessä, nyt ja tässä. Meidän joulua ei pilaa riidat tai päihteet, vaan se on täynnä lämpöä ja naurua ja pienten hassuja juttuja. Siitä saa nauttia ja tuntea syvää kiitollisuutta ja onnea. Sellainen valonpilkahdus pimeimmän talven keskelle, sellainen on joulu.