Kai isot elämänmuutokset ovat aina sellaisia, että sitä tulee mietittyä asioita uusiksi. Minulle on ainakin käynyt niin, entäs teille muille?
Siinä missä ennen oli aikaa, intoa ja energiaa käyttää päivistä ja viikoista tuntitolkulla ihan vain itseensä ja omaan hyvinvointiin - no siitä on nyt tultu tällaiseen vaiheeseen, jossa omat jutut ovat jokseenkin toissijaisia. Tuntuu nyt, että koko maailmani pyörii sen ympärillä, että pieni neiti voi hyvin.
Ja samaan hengenvetoon täytyy todeta, että olen ehdottomasti paljon parempi äiti, kun muistan myös panostaa itseeni silloin, kun se on mahdollista. Puhumattakaan parisuhteesta.
Tasapainon hakemista, sitä kai tämä aina on.
![]()
Minä olen oppinut ymmärtämään, että jos haluan nyt vaikka urheilla, niin siihen täytyy nähdä vähän vaivaa. Katsoa yhdessä kalenteria ja merkitä aika. Lauran BodyPump ei tapahdukaan enää hetken mielijohteesta, vaan yhdessä miehen kanssa sovittuna ajankohtana.
Saa kai vielä hehkuttaa sitä, miten voi olla nykyisin kivaa treenata kun se on harvinaista herkkua? :) Ei vaunulenkit kuitenkaan voi korvata kunnon hikitreeniä. Ja täytyy sanoa, että pitkähkön tauon jälkeen nuo pumpit ovat kyllä kropassa tuntuneet…
Toinen juttu, mikä jää vauvavuoden aikana helposti jalkoihin on parisuhde.
Tuntui, että turhia riitoja alkoi tulla jossain kohtaa sitä tahtia, että jotain konkreettista oli tehtävä.
Yksi ihan merkittävä päätös syntyi. Meillä meni TV kiinni ja netflix tauolle. Telkku avataan nykyisin vain harvoin ja yhdessä sovitusti vaikka leffan katselua varten, mutta se ei enää pauhaa taustalla eikä sen edessä istuta ajantappomielessä. Ja tavoite on, että sitä ei ylipäätään kovin montaa kertaa viikossa edes avattaisi.
Mielummin kaivetaan vaikka hyllystä lautapeli, kun neiti on nukkumassa. Käydään porukalla ulkoilemassa.. Tai sitten istutaan keittiön pöydässä, syödään ja jutellaan.
![]()
Aika on arvokasta.
Ja nyt kun siitä valtavan siivun lohkaisee perhe-elämän pyörittäminen, puhumattakaan siitä ettei minulla ole enää puhdasta kotiäitiyttä jäljellä kuin reilu kuukausi, niin omaa ja yhteistä aikaa alkaa katsoa ihan eri tavalla. Rakkaus on tekoja, rakkaus on priorisointia, ja jos kerran perhe ja puoliso ovat tärkeintä maailmassa niin jotain pitää tehdä, jostain muusta karsia.
Arkisia kuvia tässä mukana. Mieltä on tässä kaamoksessa nostattanut muun muassa joulukortti Nepalista (kiitos T!), tuo vastahankittu joulukuusi ja tietenkin pienen ihmisen kehitysaskeleet. Minille tulee ensi viikolla 8kk täyteen. Aika on, kuten jo todettu, mennyt ihan siivillä.
Tilailin meille kuvajuttuja ja samalla tuli katseltua kuvia niistä ensimmäisistä kuukausista. Kyllä se elämä tosiaan pienestä lähtee…
![]()
Sellaisia ajatuksia tähän päivään.
Ja arvatkaapa kuka täällä jo fiilistelee. Pumppipäivä tänään!
Laura
Siinä missä ennen oli aikaa, intoa ja energiaa käyttää päivistä ja viikoista tuntitolkulla ihan vain itseensä ja omaan hyvinvointiin - no siitä on nyt tultu tällaiseen vaiheeseen, jossa omat jutut ovat jokseenkin toissijaisia. Tuntuu nyt, että koko maailmani pyörii sen ympärillä, että pieni neiti voi hyvin.
Ja samaan hengenvetoon täytyy todeta, että olen ehdottomasti paljon parempi äiti, kun muistan myös panostaa itseeni silloin, kun se on mahdollista. Puhumattakaan parisuhteesta.
Tasapainon hakemista, sitä kai tämä aina on.
Saa kai vielä hehkuttaa sitä, miten voi olla nykyisin kivaa treenata kun se on harvinaista herkkua? :) Ei vaunulenkit kuitenkaan voi korvata kunnon hikitreeniä. Ja täytyy sanoa, että pitkähkön tauon jälkeen nuo pumpit ovat kyllä kropassa tuntuneet…
Toinen juttu, mikä jää vauvavuoden aikana helposti jalkoihin on parisuhde.
Tuntui, että turhia riitoja alkoi tulla jossain kohtaa sitä tahtia, että jotain konkreettista oli tehtävä.
Yksi ihan merkittävä päätös syntyi. Meillä meni TV kiinni ja netflix tauolle. Telkku avataan nykyisin vain harvoin ja yhdessä sovitusti vaikka leffan katselua varten, mutta se ei enää pauhaa taustalla eikä sen edessä istuta ajantappomielessä. Ja tavoite on, että sitä ei ylipäätään kovin montaa kertaa viikossa edes avattaisi.
Mielummin kaivetaan vaikka hyllystä lautapeli, kun neiti on nukkumassa. Käydään porukalla ulkoilemassa.. Tai sitten istutaan keittiön pöydässä, syödään ja jutellaan.
Ja nyt kun siitä valtavan siivun lohkaisee perhe-elämän pyörittäminen, puhumattakaan siitä ettei minulla ole enää puhdasta kotiäitiyttä jäljellä kuin reilu kuukausi, niin omaa ja yhteistä aikaa alkaa katsoa ihan eri tavalla. Rakkaus on tekoja, rakkaus on priorisointia, ja jos kerran perhe ja puoliso ovat tärkeintä maailmassa niin jotain pitää tehdä, jostain muusta karsia.
Arkisia kuvia tässä mukana. Mieltä on tässä kaamoksessa nostattanut muun muassa joulukortti Nepalista (kiitos T!), tuo vastahankittu joulukuusi ja tietenkin pienen ihmisen kehitysaskeleet. Minille tulee ensi viikolla 8kk täyteen. Aika on, kuten jo todettu, mennyt ihan siivillä.
Tilailin meille kuvajuttuja ja samalla tuli katseltua kuvia niistä ensimmäisistä kuukausista. Kyllä se elämä tosiaan pienestä lähtee…
Ja arvatkaapa kuka täällä jo fiilistelee. Pumppipäivä tänään!
Laura