Kun vielä minulla on oikeus mielipiteeseeni, niin taidan sen ilmaista.
Siitäkin huolimatta, että se ei ehkä ole se suosituin mielipide. Siitäkin huolimatta, että minua ei tämän mielipiteeni kanssa kovin hyvin suvaita. Hei, fundamentalisti kristitty tuottaa 'vihapuhetta'. Sitä on tämän päivän sananvapaus, se on määritelty uudestaan - saat ilmaista mielipiteesi, kunhan se on valtavirran kanssa samassa linjassa.
Jos ei ole, niin olet suvaitsematon ja ahdasmielinen.
Minä siis, kuten ehkä jo arvasitte, en tahdo. Ja mielestäni olen miettinyt asian aika perusteellisesti, niin kuin kai täytyy tehdä. Koska jos asetut valtavirran lobbausta vastaan, niin sitä tosiaan täytyy vähän tehdä ajatustyötä - puolella oleminen on paljon helpompaa. Ei tarvitse aivojansa rasittaa, kun voi vaan mennä tunteen mukana. Koska kysehän on vain tunteesta, kahden ihmisen välisestä rakkaudesta, eikös olekin?
Vaan entäpä jos ei ole.
Ärsyttää se, miten tätäkin tahdon-kampanjaa leimaa sellainen tolkuton naivius, ettei haluta eikä viitsitä ajatella asiaa kaikilta kannoilta. Tässä on takana paljon muutakin kuin kahden ihmisen väliset asiat, eikä niistä juuri kaiken lobbauksen keskellä viitsitä paljon mainita. Jos kyseessä on kahden kauppa, niin nykyinen lainsäädäntöhän jo riittää - miksi siis sitä halutaan muuttaa?
Koska en mielestäni ole riittävän hyvä ilmaisemaan asiaa loogisen päättelyn keinoin, suosittelen lukemaan vaikkapa täkäläisen professori Puolimatkan ajatuksia avioliitosta. Olen hänen kanssaan samoilla linjoilla - avioliitto ei ole ihmisoikeuskysymys.
Sen sijaan lapsen oikeus olla yhteydessä kumpaankin vanhempaansa on.
En voi hyväksyä sellaista lakia, joka määrittelee lapsen lähtökohtaisesti isättömäksi tai äidittömäksi ja siten katkaisee lapsen yhteyden toiseen vanhempaansa. Se on mielestäni suurin ja painavin muutos, jonka tämä laki toisi mukanaan. Tuliko yllätyksenä? Veikkaan, että muutamalle tulee.
Ja koska lapset eivät voi puoliaan pitää, niin aikuisten on se tehtävä - myös lainsäädännön keinoin.
On tässä toki myös itsekyyttä vähän mukana.
Kanadassa samainen laki on ollut voimassa jo kymmenen vuotta ja siellä koulujen opetussisältö on muokattu lain mukaiseksi. Vanhempien mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä lapsille opetetaan sukupuolisuudesta tai avioliitosta on kavennettu.
Minä haluan itsekkäästi säilyttää oman oikeuteni opettaa lapselleni että on mies ja nainen ja heillä on erilaisia tarpeita. Ja että tässä maailmassa on vielä jäljellä asioita, jotka ovat minulle pyhiä ja haluan pitää oikeudestani uskoa niin. Pelkään, että kymmenen vuoden päästä tätä blogitekstiä ei voisi Suomen maassa julkaista, koska se olisi vihapuhetta, syrjivää ja loukkaavaa ja whatevö. Koska minulla ei enää silloin ole oikeutta mielipiteeseen.
Joten nyt kun vielä se oikeus on, niin sen ilmaisen.
Syteen tai saveen.
Laapa
Siitäkin huolimatta, että se ei ehkä ole se suosituin mielipide. Siitäkin huolimatta, että minua ei tämän mielipiteeni kanssa kovin hyvin suvaita. Hei, fundamentalisti kristitty tuottaa 'vihapuhetta'. Sitä on tämän päivän sananvapaus, se on määritelty uudestaan - saat ilmaista mielipiteesi, kunhan se on valtavirran kanssa samassa linjassa.
Jos ei ole, niin olet suvaitsematon ja ahdasmielinen.
Minä siis, kuten ehkä jo arvasitte, en tahdo. Ja mielestäni olen miettinyt asian aika perusteellisesti, niin kuin kai täytyy tehdä. Koska jos asetut valtavirran lobbausta vastaan, niin sitä tosiaan täytyy vähän tehdä ajatustyötä - puolella oleminen on paljon helpompaa. Ei tarvitse aivojansa rasittaa, kun voi vaan mennä tunteen mukana. Koska kysehän on vain tunteesta, kahden ihmisen välisestä rakkaudesta, eikös olekin?
Vaan entäpä jos ei ole.
Ärsyttää se, miten tätäkin tahdon-kampanjaa leimaa sellainen tolkuton naivius, ettei haluta eikä viitsitä ajatella asiaa kaikilta kannoilta. Tässä on takana paljon muutakin kuin kahden ihmisen väliset asiat, eikä niistä juuri kaiken lobbauksen keskellä viitsitä paljon mainita. Jos kyseessä on kahden kauppa, niin nykyinen lainsäädäntöhän jo riittää - miksi siis sitä halutaan muuttaa?
Koska en mielestäni ole riittävän hyvä ilmaisemaan asiaa loogisen päättelyn keinoin, suosittelen lukemaan vaikkapa täkäläisen professori Puolimatkan ajatuksia avioliitosta. Olen hänen kanssaan samoilla linjoilla - avioliitto ei ole ihmisoikeuskysymys.
Sen sijaan lapsen oikeus olla yhteydessä kumpaankin vanhempaansa on.
En voi hyväksyä sellaista lakia, joka määrittelee lapsen lähtökohtaisesti isättömäksi tai äidittömäksi ja siten katkaisee lapsen yhteyden toiseen vanhempaansa. Se on mielestäni suurin ja painavin muutos, jonka tämä laki toisi mukanaan. Tuliko yllätyksenä? Veikkaan, että muutamalle tulee.
Ja koska lapset eivät voi puoliaan pitää, niin aikuisten on se tehtävä - myös lainsäädännön keinoin.
On tässä toki myös itsekyyttä vähän mukana.
Kanadassa samainen laki on ollut voimassa jo kymmenen vuotta ja siellä koulujen opetussisältö on muokattu lain mukaiseksi. Vanhempien mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä lapsille opetetaan sukupuolisuudesta tai avioliitosta on kavennettu.
Minä haluan itsekkäästi säilyttää oman oikeuteni opettaa lapselleni että on mies ja nainen ja heillä on erilaisia tarpeita. Ja että tässä maailmassa on vielä jäljellä asioita, jotka ovat minulle pyhiä ja haluan pitää oikeudestani uskoa niin. Pelkään, että kymmenen vuoden päästä tätä blogitekstiä ei voisi Suomen maassa julkaista, koska se olisi vihapuhetta, syrjivää ja loukkaavaa ja whatevö. Koska minulla ei enää silloin ole oikeutta mielipiteeseen.
Joten nyt kun vielä se oikeus on, niin sen ilmaisen.
Syteen tai saveen.
Laapa