Niisk ja poks.

Niisk.
Kyllä vain, se iski tännekin.
Syysflunssa.
Jokasyksyinen vieras, joka laittaa jalan oven väliin ja asettuu taloksi viikoksi tai kahdeksi - halusit tai et.
Onneksi olen nainen ja säilytän toimintakykyni, vaikka kipeä olenkin, vaikka kieltämättä krooninen univaje yhdistettynä tähän virusten nujertamiseen on melko työläs combo. :)

Poks.
Sanoi vauvakupla puhjetessaan.
Nimittäin samalla lailla - halusin tai en - olen kääntänyt jo katsetta ensi kevääseen ja siihen aikaan, kun Suomen valtio ei enää kustanna tulevan veronmaksajan kasvattamista kuin parilla hassulla satkulla kuussa. Toisin sanoen miten hoitaa finanssipolitiikka vanheimpainvapaiden tullessa tappiin, kun miehen tilanne on olla keikkatyöläinen/opiskelija.

Shirt Vila Pants Mamalicious Shoes Vagabond Bag Mulberry

Vastaus on itse asiassa aika selkeä: töitä olisi tehtävä.
Ajattelin, että joutuisin tässä asiassa enemmänkin pähkimään - ollako vielä kotona vai mennäkö töihin. Toki vaakakupissa painaa sekin fakta, että vauvani on vielä niin hirmu pieni enkä raaskisi ihan vielä antaa toiselle hoitoon.
Ja taas toisaalta - jos aion jäädä kotiin niin mites se asuntolaina. Toki paljosta voi tinkiä, ja järjestelyjä tehdä, mutta ei oikein huvittaisi. Pitäisi kuitenkin vain selvitä kevään loppuun, kunhan miehen lukuvuosi päättyy.
Pohdintani päättyi niin kuin yleensä. Suklaa vai toffee? Otan molemmat.
Sinisenä vai punaisena? Hmm, otan kummatkin, kiitos vaan.
Eli olen päiväaikaan kotona ja teen päivystysaikaan töitä (jolloin mies voi olla kotona). Aika ihanteellista. Etenkin, kun tällä hetkellä työnteko tuntuu ainakin ajatuksen tasolla melkein lomalta - omalta ajalta nyt ainakin.

Ja kun tällä omalla alalla tuo työnhaku ei ole mikään kovin suuri ongelma. Asia, josta muuten eri alalla oleva mieheni hieman katkeran suloisesti huomautti, kun lörpöttelin keittiönpöydän ääressä, miten kivasti kaikki taas kerran järjestyi… :D
Niinpä niin - työjärjestelyt kevään suhteen ovat jo vireillä ja tunnustanpa keikkailevani jo syksyllä. Aika piankin... Pääsen vähän verestelemään taitoja ja mikä tärkeintä: pääsen pois kotoa.
Hyvällä syyllä. Kjäh kjäh!
Asu on kuvattu Vilan asiakasillassa ja kuvaajana ystäväni A - kiitos! Se vilahti jo Meidän päivä-postauksessa (klik!). Alan olla kasvanut kiinni noihin Mamalicious After Birth - housuihin. Ihan liian mukavat! Taitaa tulla merkittäviä vaikeuksia joskus vieroittautua noista takaisin normaaleihin housuihin - joskin vielä se ei ole ongelma, kun eivät edelleenkään mahdu päälle. Taidan pian myöntää tappioni ja kärrätä vanhat kirpparille sekä suunnata housuostoksille. Syytän raskauden leventämää lantiota, kun ei oikein vaakaalukemiakaan enää voi.
Mikä ihana tekosyy shoppailla… ;)

Tämä viikko on ollut muuten yllättävän kiireinen - hyvällä tavalla. Minin hoito on miehen iltamenojen vuoksi vienyt päiväni läpeensä ja lisäksi olen sumplinut työkuvioita syksyn ja kevään osalta - sen vuoksi aikaa kaikelle muulle on jäänyt tosi vähän. Olen vasta tässä loppuviikosta saanut purettua sähköpostia ja hoidettua blogijuttuja - tässä kuussa on vielä sattunut tulemaan useampia yhteistyöjuttuja, joista muuten tekin vielä pääsette osallisiksi. Kannattaa pysyä linjoilla!

Mukavaa viikonloppua teille!
Ja olisi muuten kiva kuulla, miten te äitiliinit siellä olette saaneet työkuvionne järjesteltyä vanhempainvapaiden päätyttyä? Vai oletteko kenties palanneet töihin jo aiemmin ja mies jäänyt kotiin? Kertokaapas, olisi mielenkiintoista kuulla! 

Laapa