Olen suomalainen.

Olen nainen, joka on saanut syntyä toivottuna, arvostettuna, veljiensä rinnalla tasa-arvoisena, oppinut lukemaan ja laskemaan ja kouluttautunut maailman parhaassa koulujärjestelmässä. Suomalainen, joka puhuu yhtä maailman vaikeimmiksi väitettyä, idästä perittyä kieltä, läntisen geeniperimän muokkaamalla suullaan.

Elinajanodotteeni on yksi maailman korkeimmista, mahdolliset tulevat lapseni selviävät mitä todennäköisimmin hengissä ensimmäisestä viidestä elinvuodestaan, toisin kuin monessa muussa valtiossa. He myös kulkevat läpi neuvolajärjestelmän, jossa valvotaan heidän terveyttään tarkasti ja saavat hienoa esiopetusta, oppivat lukemaan ehkä jo ennen koulua, kuten äitinsäkin.

Suomalaisuudesta saa ja pitää olla ylpeä.
Vaikka usein pohdin, kritisoinkin, joitakin meillä vallitsevia ihanteita tai asioita, ei tänään ole niiden keskustelujen aika.
Tunnustan, että olen onnekas kuin lottovoittaja, että saan asua tässä karussa ja kylmässä, mutta luonnoltaan puhtaassa valtiossa, tasa-arvoisena jäsenenä yhteiskunnassa, jonka opetusjärjestelmä, terveydenhuolto ja sosiaaliturva ovat maailmalla ihmettelyn aihe.

Hyvä me. Onnea 95-vuotias Suomi!

Ja sitten kevyempään aiheeseen.
Tämän illan resepteihin.

Ensin kotoilun resepti.
Tarvitset ensin mukavuusvaatteet, jotka lämmittävät sopivasti, eivät kiristä eivätkä purista mistään kohtaa.
Itse kaivoin legginsit, villasukat ja lämpöisen villatakin. Lookiin mätsää täydellisesti päivästä rispaantunut lettikampaus, lämpöinen viltti ja rakas hauva.

Sitten masu täyteen hyvää ruokaa: uunilohta, salaattia ja kasvisgratiinia.
Päälle glögiä, pähkinäherkkuja ja jouluista jälkiruokaa. Josta se toinen resepti...