Sekalaisia ajatuksia arkikaaoksesta siis.
Uni on aika tärkeä asia. Sen tajuaa parhaiten vasta sitten, kun unta ei saa tarpeeksi.
Täytyi myöntää neuvolatädillekin, että mieliala on matala, kun ei nuku. Tuli noottia meille: täytyy tehdä järjestelyjä että minäkin saan nukkua jonkun pidemmän unipätkän.
Viime yönä sitten melkein viisi tuntia, isi hoiti sen aikaa.
Ihmeellistä. En ole kahteen viikkoon nukkunut näin paljon.
Ihanaa.
Vauva on tosi virkeä.
Hän ei juuri päivisin nuku, öisin lyhyitä pätkiä kerrallaan - mutta unipätkät kyllä ajoittaa onneksi yöaikaan. Ainakin nyt on niin tehnyt.
Hän on iltavirkku ja aamutorkku.
Vauva syö ihan koko ajan. Viikon iässä oli lähtöpaino tullut korkojen kera takaisin.
Paksu tukka on ihmettelyn aihe, ilmeisesti sekä minulla että miehellä on ollut sellainen syntyessä ja niinpä myös vauvalla. Toivottavasti se säilyisi! :)
Katseellaan hän seuraa tarkasti kasvoja ja ympäristöä.
Ihana. Aivan ihana tyyppi. Ja varsin tyytyväinen, rauhallinen luonne.
Mun elämä - hmm, mikä elämä?
Se on nyt yhtäkuin vauva ja vauvan tarpeet. Jos vauva nukkuu hetken päivällä saatan ehtiä nopeasti salille - onneksi kuntosali on lähellä ja pääsen tarvittaessa nopeasti takaisin. En siellä vielä voi tosin kunnon treeniä tehdä, mutta nyt riittää sekin kun saa vähän availla imetyksestä kipeytyneitä niskoja ja vahvistaa lantionpohjaa ja syviä vatsalihaksia.
Pikkuhiljaa.
Muuten elämä on sohvannurkassa.
Onneksi on Netflix.
Raskauskilot sitten. Niitä tuli 12 ja synnärille jäi puolet. Paino on kuitenkin laskusuunnassa, vaikken mitään ole asian suhteen tehnyt. Päinvastoin. Olen tankkaillut, herkutellut ja toivonut että maidot nousisi niin, että pääsisimme kokonaan lisämaidosta. Näin paljon suklaata on mennyt viimeksi jouluna :)
Isi on paras. Siis tämä tuore sellainen.
Isi tekee ruoat, siivoaa, käy kaupassa ja hoitaa ihan kaiken muun, kun minä olen lähes koko ajan kiinni vauvassa. Isi huolehtii, että minä muistaisin syödä ja juoda - sanoinkohan jo että päivät muuten kuluvat nykyisin ihan hurjaa vauhtia?
Vieraitakin on jo käynyt, muutamia, lähinnä perhettä. Ihmettelemässä näin pientä. Ja onhan se, pieni ja kovin sievä :)
Sellaista nyt meille. Vauvaa eikä juuri muuta.
Laapa
// My life is currently at pause, at the corner of our sofa. My baby eats all the time! And grows fast… She doesn't sleep almost at all during the days. She has thick brown hair and she watches our faces very carefully. She's adorable :) and doesn't cry much. That's about it right now - my life that is. It's all about nursing the baby...
Uni on aika tärkeä asia. Sen tajuaa parhaiten vasta sitten, kun unta ei saa tarpeeksi.
Täytyi myöntää neuvolatädillekin, että mieliala on matala, kun ei nuku. Tuli noottia meille: täytyy tehdä järjestelyjä että minäkin saan nukkua jonkun pidemmän unipätkän.
Viime yönä sitten melkein viisi tuntia, isi hoiti sen aikaa.
Ihmeellistä. En ole kahteen viikkoon nukkunut näin paljon.
Ihanaa.
Vauva on tosi virkeä.
Hän ei juuri päivisin nuku, öisin lyhyitä pätkiä kerrallaan - mutta unipätkät kyllä ajoittaa onneksi yöaikaan. Ainakin nyt on niin tehnyt.
Hän on iltavirkku ja aamutorkku.
Vauva syö ihan koko ajan. Viikon iässä oli lähtöpaino tullut korkojen kera takaisin.
Paksu tukka on ihmettelyn aihe, ilmeisesti sekä minulla että miehellä on ollut sellainen syntyessä ja niinpä myös vauvalla. Toivottavasti se säilyisi! :)
Katseellaan hän seuraa tarkasti kasvoja ja ympäristöä.
Ihana. Aivan ihana tyyppi. Ja varsin tyytyväinen, rauhallinen luonne.
Mun elämä - hmm, mikä elämä?
Se on nyt yhtäkuin vauva ja vauvan tarpeet. Jos vauva nukkuu hetken päivällä saatan ehtiä nopeasti salille - onneksi kuntosali on lähellä ja pääsen tarvittaessa nopeasti takaisin. En siellä vielä voi tosin kunnon treeniä tehdä, mutta nyt riittää sekin kun saa vähän availla imetyksestä kipeytyneitä niskoja ja vahvistaa lantionpohjaa ja syviä vatsalihaksia.
Pikkuhiljaa.
Muuten elämä on sohvannurkassa.
Onneksi on Netflix.
Raskauskilot sitten. Niitä tuli 12 ja synnärille jäi puolet. Paino on kuitenkin laskusuunnassa, vaikken mitään ole asian suhteen tehnyt. Päinvastoin. Olen tankkaillut, herkutellut ja toivonut että maidot nousisi niin, että pääsisimme kokonaan lisämaidosta. Näin paljon suklaata on mennyt viimeksi jouluna :)
Isi on paras. Siis tämä tuore sellainen.
Isi tekee ruoat, siivoaa, käy kaupassa ja hoitaa ihan kaiken muun, kun minä olen lähes koko ajan kiinni vauvassa. Isi huolehtii, että minä muistaisin syödä ja juoda - sanoinkohan jo että päivät muuten kuluvat nykyisin ihan hurjaa vauhtia?
Vieraitakin on jo käynyt, muutamia, lähinnä perhettä. Ihmettelemässä näin pientä. Ja onhan se, pieni ja kovin sievä :)
Sellaista nyt meille. Vauvaa eikä juuri muuta.
Laapa
// My life is currently at pause, at the corner of our sofa. My baby eats all the time! And grows fast… She doesn't sleep almost at all during the days. She has thick brown hair and she watches our faces very carefully. She's adorable :) and doesn't cry much. That's about it right now - my life that is. It's all about nursing the baby...