Pöytä. Ja yksi hitaastilämpiävä synnyttäjä.

Kun muutimme tähän asuntoon, muutimme samalla 20 neliötä pienempään, kolmiosta kaksioon. Tosin meidän kaksio on kyllä oikeastaan pieni kolmio tuon lasiseinäisen ylimääräisen huoneen ansiosta - sitä vain ei virallisesti lasketa huoneeksi.

Tämä asunto tuntui siis alkuun niin pieneltä, että halusin vaihtaa huonekaluja vähän pienempään. Toki esimerkiksi aiemman asunnon sohvat eivät olisi tänne edes mahtuneet, joten ihan tarvettakin oli. Yksi asia, mitä pitkään pohdimme oli keittiön ruokapöytä. Mies lopulta taipui tahtooni ja ostimme neljän hengen pöydän, jotta keittiöön jäisi enemmän tilaa.

Melkein vuosi siinä menikin, sitten alkoi tuntua, että pöytä on kyllä liian pieni meidän tarpeisiin. Sen huomasi heti, jos vaikka miehen veli oli käymässä perheineen tai kylässä oli vähän useampi kaveri. Mittailimme ja pohdimme - mahtuisikohan vanha kuuden hengen pöytämme sittenkin tänne? Ja mahtumalla tarkoitan mukavasti, eikä niin että ohi ei kunnolla sovi ja elämästä tulee hankalaa…

Mittoja täytyi lopulta uskoa - kyllä sen pitäisi mahtua, ihan mukavasti. Onneksi emme vanhasta pöydästä aikanaan luopuneet, veimme vain anoppilan varastoon jemmaan tulevaisuutta ja isompaa asuntoa ajatellen.
Nyt se on täällä.
Ja valkoinen, korkeakiiltoinen neljän hengen pöytämme osissa varastossa. Kellään tarvetta?

Äitiyslomalla ollessani olen tämän pöydän ääreen istunut varsin monen ystävän kanssa. Kahvit on tullut keitettyä kerran jos toisenkin - onhan meidän asunnon parhaita puolia juuri tämä sijainti. Myönnän, että välillä on toki ollut vain pakko päästä pois neljän seinän sisältä ja silloin on kahville suunnattu välillä tuohon naapuriin - eli keskustan kahviloihin. Toisinaan taas pihiys on voittanut ja treffit sovittu tänne meille kotiin. On kivaa saada ystäviä kylään ja vaikka itse sanonkin, monesti 'kahvileivät' ovat vähän terveellisempiä täällä minun puodissani kuin tuossa naapurissa…


Nyt keittiössämme on aika monta puun sävyä, mutta olen sopeutunut asiaan yllättävän hyvin. Pöytä on väriltään hieman tummempi ja punertavampi kuin lattia.
Toisaalta sitten tämä keittiön Secto-lamppumme on aika samaa paria lattian värien kanssa, niin se vähän sitoo eri sävyjä yhteen.
Perheen - ja ystäväpiirin - kasvaessa uskon tämän olevan joka tapauksessa käytännöllisempi ratkaisu kuin vanha pöytämme.

Kuulumisista sen verran, että viimeiset kaksi yötä on menneet melkoisen huonoilla tai oikeastaan lähes olemattomilla unilla. Synnytys ei vielä ole käynnistynyt, mutta supistukset on etenkin yöaikaan yltyneet, säännöllistyneet parhaimmillaan 5-10 min välein muutamaksi tunniksi - ja sitten lopahtaneet. Alkaa olla olo melkoisen uupunut! Soittelin tänään sitten synnytyssairaalaan ja sieltä kehotettiin ottamaan levon kannalta aina kun huomaa supistusten laantuvan ja tankkaamaan energiaa kroppaan synnytystä varten. Se kuitenkin on todennäköisesti lähipäivinä käsillä. Mikään ruoka ei vaan tahdo pysyä sisällä, kun joka kerta supistusten alettua suoli tehokkaasti tyhjentää itsensä.
Minulle toki annettiin lupa käydä paikan päällä tarkistuttamassa tilanne, jos näin päiväkausia jatkuu ja luulen, että mikäli ensi yökin menee näissä tunnelmissa, niin maanantaina piipahdan synnytyssairaalalla. Ei ole kiva lähtötilanne synnytykseen, jos on aivan puhki valvomisesta ja on/off-supistuksista.
Esimakua on siis jo saatu siitä, mitä tulossa on. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että synnytys käynnistyisi ennen kuin tämän hitaastilämpiävän synnyttäjän voimat on ihan lopussa!

Laapa
// We decided that we needed a bigger table - it's nice that we never got rid of the previous one that we had back in Tampere. It took us a year to realize that the smaller table we used to have here was really too small considering our growing family and circle of friends. Do you like this one?