Sneak peek!

Sain käsiini viime viikonlopun kuvasaldoa ja kunnes ehdin ajan kanssa käydä läpi niitä ja laitella tänne suosikkeja, niin saatte vähän  maistiaisia.

Valokuvaajana oli Minttu Saarni, jonka kotisivut löytyvät täältä. Tutustukaa ihmeessä Mintun työhön, voin suositella tätä tuttua kuvaajaa lämpimästi (ilman minulle siitä koituvia lisätuloja, selvyyden vuoksi mainittakoon!).

Tykkäsin tosi paljon Mintun kädenjäljestä, kaikissa kuvissa on ihana tunnelma.
On tämä vauvamaha ja ylipäätään raskaus olleet kyllä upeita juttuja. Niitä kokemuksia, joita ei montaa kertaa elämässä tule. Sen vuoksi oli erityisen ihana saada ystävän ottamana taltioitua nämä ainutlaatuiset muistot kameralle.Image may be NSFW.
Clik here to view.Kuulumisista lyhyesti.
Meillä on ollut rankka viikko.
Mahatauti iski kovaa ja toipuminen siitä on ottanut yllättävän pitkään sekä miehellä että minulla. Painokin tipahti minulla 1,5 kiloa, vaikka sen pitäisi raskauden vuoksi nyt koko ajan nousta. Maha ei ole vieläkään entisensä, eikä ruokahalu täysin kohdallaan - sama juttu miehellä. Pitää tässä kai yrittää kuunnella, mitä tuo oikutteleva suolisto nyt sietää ja yrittää syödä vähän useammin kun kerralla ei tahdo upota kovin paljoa.

Mahataudin myötä katosi myös uskoni siihen, että tämä vauva syntyisi kovin paljon ennen laskettua aikaa. Kuvittelisi, että se jos jokin olisi synnytyksen käynnistänyt, jos se tässä olisi pian käynnistyäkseen - sen verran raju tauti oli. Minun ja vauvan kannalta enää sillä syntymäpäivällä ei ole mitään väliä, kun kumpikin meistä on jo valmista kamaa (minä erityisesti, suorastaan kypsä, heheh), mutta miehen töiden ja muiden hommien vuoksi saisi vielä odottaa itseään la:n korville.

Tämän viikon poteminen sai myös ensimmäistä kertaa sellaisen olon aikaiseksi, että seinät alkaa kaatua päälle. Kipeänä koiran kanssa kotona, ketään ei voi nähdä ja kovin kauas vessasta lähteä eikä mitään muuta kuin aikaa... Olenkin tehnyt kyseenalaisen ennätyksen siinä, miten paljon telkkari (tai Netflix ja sen sarjat) on ollut auki. En välttämättä normaalielämässä sitä työpäivän jälkeen avaa ollenkaan.

Onneksi alan päästä jo terveiden kirjoihin ja ensi viikolla on suunnitteilla aika kivasti sosiaalista ohjelmaa. Tulee tarpeeseen!