Ymmärrys.

Elämme jännittäviä aikoja.

Edellinen neuvolakäynti sai minut ymmärtämään, että tosiaan... synnytyshän voi olla edessä any day now. Vain 4% lapsista syntyy laskettuna päivänä. Jajaja, jos tätä on veikattu nyt sitten syntyväksi ehkä jopa aiemmin... Hui!

Tulee ristiriitainen tunne. Toisaalta innostunut odotus, jes jes pääsen tästä valtavasta mahasta, pöhöttyneestä olemuksesta ja kaikenlaisista vaivoista ja saan vaihtaa ne tuhisevaan naperoon! Ja toisaalta sitten se apua. Apua, mitenkähän selviän synnytyksestä. Puhumattakaan siitä äitiydestä...
Oma olo ei ilmeisesti ole tarpeeksi tukala, että olisin ihan heti valmis starttaamaan synnärille. Monessa mielessä nyt on helpompaa, kun vauva on laskeutunut lantioon. Toki nivuset tykkää kyttyrää, koko ajan pissittää jne, mutta on taas vähän helpompi hengittää eikä närästäkään niin kuin jokin aika sitten.

Se, koska vauva lopulta syntyy ei ole minun käsissäni. Olenkin iloinen, että taas tuntuu että pärjäilee tämän oman olon kanssa vähän paremmin. Veikkauksista huolimatta raskaus voi mennä myös yli joten vielä olisi hyvä vähän aikaa jaksaa näitä oloja.

Vaikka vielä ei la olekaan ovella, niin olen kyllä osittain tuon neuvolan arvioidenkin vuoksi nyt vähän arponut tätä kotoa kauemmas lähtemistä.
Olin ajatellut, että lähtisin käymään viikonloppuna kotikonnuilla vielä äitiä moikkaamassa - toisena vaihtoehtona kun olisi yksin kotona nököttäminen.
Sitten alkoi arveluttaa edestakaisen matkan ajaminen yksin. Mietin, miten verenkiertoni mahtaa riittää - viimeksi tänä aamuna taas verenpaineet olivat niin matalat, että tähtiä nähtiin pystyasennossa... Ja sitten, kun periaatteessa vauva voi jo päättää tulla maailmaan enkä silloin haluaisi olla maalla, kaukana keskussairaalasta.

Ehkäpä jään sittenkin kotiin ja toivon, että edes joku ystävä käy minua viihdyttämässä. :)


Pukeutumisen suhteen olen mennyt aika lailla mukavuuslinjalla.
Lähes koko ajan päältä on löytynyt joko oloasu tai sitten verkkarit ja mukava neule. Meillä on käyty mm. sellaisia keskusteluja, että 'Muru, eikös niin että jos on viimeisillään raskaana, niin voi mennä työkaverin kanssa kahville oloasussa?'Johon mies tietenkin vastaa, että tottakai ja sitä rataa.
Tämän kaupungin kahvilat ovat suorastaan meidän takapihaa, joten siinäkin mielessä - enhän oikeastaan kovin kauas edes poistu kotoa... ;)

Vaan onko tuo ihme. Äitiysfarkutkaan eivät enää pysy tuon kuulan päällä saati että niitä nyt jaksaisi jalkaansa kiskoa. Tämä kuvan asu oli jo suurta panostusta, pitkästä aikaa ihan 'oikeissa' vaatteissa.
Onneksi lämpimähköt ilmat mahdollistavat kerrospukeutumisen, kuten kolme neuletta päällekäin.

En käsitä, miten voin näyttää näin väsyneeltä joka kuvassa. Hmm, tai no käsitän sikäli, että eihän ne yöt ole kovin priimoja olleet enää aikoihin. Mielestäni tunsin itseni suht virkeäksi näiden kuvien ottohetkellä, mutten kyllä tainnut sittenkään olla. Ehkä tähän jatkuvaan väsymykseen turtuu? Tai ehkä se on tuo turvotus, joka tekee ilmeestä pöhöttyneen ja väsyneen? Vihkisormuskin roikkuu jo kaulassa, sormessa on liian tukala.

Blogia olen tosiaan ehtinyt ahkeraan päivittää, nyt kun on sitä aikaa... Pian meidän perheessä vaan vaihtuu pomo, enkä tiedä miten usein tämä uusi pomoni sitten antaa minun istuskella joutilaana koneella. Veikkaan, että harvemmin kuin nyt.
Joten älkää tottuko liiaksi tähän päivittelytahtiin... ;)

Niin paljon tekstiä, niin vähän asiaa, heh!
Voimia teidän viikkoonne - sehän on jo työviikon osalta taas ehtinyt puoliväliin!

Laapa
// I've begun to realize that this baby could be born any day now. It's such an exciting idea, even though it's kinda frightening too. How will I survive the labor not to mention motherhood? I look almost like a zombi in these pictures, and I guess I am very tired even when I don't feel like it most of the time. Maybe I'm used to sleeping badly. :D In the reality I actually spend most of my days in super comfy clothes like sweatpants, so the kind of outfit that you see in the pics above hasn't been very popular lately. Have a nice rest of the week!