Tein viimeiset päivystysvuoroni viime viikonloppuna.
Siis viimeiset varsin pitkään aikaan.
Samalla havahduin siihen tosiasiaan, että varsinaisia töitäkään ei paljoa ole jäljellä - etenkin kun näitä pyhiä sattuu varsin mukavasti vuodenvaihteeseen. Saan pitää kuuden päivä vapaat joulun aikaan.
Aika on vilistänyt eteenpäin ihan huomaamatta ja syksy on tuntunut todella lyhyeltä - paljolti varmaan sen vuoksi, että pidin keskellä sitä loman (joka sisälti kaksi aurinkoterapiaviikkoa Espanjassa ;)). Samalla myös tämä raskaus on edennyt ihan huomaamatta ja pian alkaakin viimeinen kolmannes. Tuntuu kieltämättä vähän epätodelliselta.
![]()
Olokin alkaa ajoittain olla aika raskas.
Minä, joka normaalisti saatan juosta vähän pidemmätkin portaat ilman sanottavaa hengästymistä ylös asti, pyydän nykyisin miestäni hidastamaan tahtia ylämäissä tai portaissa, kun en pysy perässä. Puuskutan kuin höyryveturi sitten siellä mäen laella tai portaiden yläpäässä. Hassu tunne, miten vaan joku verenkiertoelimistössä leikkaa kiinni, enkä yksinkertaisesti pysty parempaan.
Ja vaikka vanhempi kollega oli lauantain vuoroni listaa katsoessa sitä mieltä, että katsoin hurjan määrän potilaita vuoroni aikana, niin täytyy sanoa, ettei se työnteko näin viikkotöiden päälle kovin kivalta enää tunnu. Olen jo keventänyt tahtia ihan huomattavasti ja tehnyt vain pari päivystysvuoroa kuussa. Supisteluja en onneksi saa, mutta selän kipeäksi kyllä, kun painan kiireistä hommaa päivän.
Onneksi siis työtaakka alkuvuodesta entisestään kevenee. Kieltämättä tuntuu rennolta tehdä pelkkää päivätyötä. Ihan kuin muut ihmiset. Hitsit, mitä luksusta, kun on koko tähänastisen työuransa ajan tottunut siihen, että aina täytyy tehdä vähän ekstraa päivystysten muodossa. Harva viikko jää meikäläisillä nelikymmentuntiseksi.
Hartaana toiveena edelleen minulle on, että pystyisin olla töissä äitiysloman alkuun saakka, enkä joutuisi jäämään sairaslomalle missään vaiheessa. En tähänkään mennessä ole onneksi tarvinnut saikkua, vaikka välillä on päiviä menty särkylääkkeiden voimalla, kun liitoskivut ovat olleet pahimmillaan. Nyt on jo hieman tottumista ilmeisesti tapahtunut kun kivut ovat rauhoittuneet ja minäkin olen varmasti oppinut ottamaan rauhallisemmin.
![]()
Vaatteilla voi muuten aika paljon tehdä muutosta ulkonäköön.
Näin etusuunnasta otetuissa kuvissa tässä Vilasta tänä syksynä ostamassani paidassa näytän ihan normaalilta. Yllättävää kyllä!
Olen muuten hämmästynyt siitä, että kaapistani löytyy vielä farkut, jotka mahtuu päälle. Kyseiset yksilöt olen saanut kurssikaverilta ilmaiseksi ja ovat normaalitilassa minulle varsin löysät lantiolta. Nyt ne istuvat paljon paremmin, kun tuumia on tullut lisää, enkä tarvitse edes vyötä.
![]()
![]()
Mutta niin, laittaisikohan jo aamukamman? Ja mitäs tykkäsitte arkisesta asustani?
Vähiin käy ennen kuin loppuu...
Laapa
// It's not so long anymore until I'm off to maternity leave! It feels good to think about that, especially as I've noticed that I feel very pregnant nowadays, it's starting to affect my strength and busy working days feel more exhausting than before. Let the countdown begin then ;) Do you like my outfit?
Siis viimeiset varsin pitkään aikaan.
Samalla havahduin siihen tosiasiaan, että varsinaisia töitäkään ei paljoa ole jäljellä - etenkin kun näitä pyhiä sattuu varsin mukavasti vuodenvaihteeseen. Saan pitää kuuden päivä vapaat joulun aikaan.
Aika on vilistänyt eteenpäin ihan huomaamatta ja syksy on tuntunut todella lyhyeltä - paljolti varmaan sen vuoksi, että pidin keskellä sitä loman (joka sisälti kaksi aurinkoterapiaviikkoa Espanjassa ;)). Samalla myös tämä raskaus on edennyt ihan huomaamatta ja pian alkaakin viimeinen kolmannes. Tuntuu kieltämättä vähän epätodelliselta.
Olokin alkaa ajoittain olla aika raskas.
Minä, joka normaalisti saatan juosta vähän pidemmätkin portaat ilman sanottavaa hengästymistä ylös asti, pyydän nykyisin miestäni hidastamaan tahtia ylämäissä tai portaissa, kun en pysy perässä. Puuskutan kuin höyryveturi sitten siellä mäen laella tai portaiden yläpäässä. Hassu tunne, miten vaan joku verenkiertoelimistössä leikkaa kiinni, enkä yksinkertaisesti pysty parempaan.
Ja vaikka vanhempi kollega oli lauantain vuoroni listaa katsoessa sitä mieltä, että katsoin hurjan määrän potilaita vuoroni aikana, niin täytyy sanoa, ettei se työnteko näin viikkotöiden päälle kovin kivalta enää tunnu. Olen jo keventänyt tahtia ihan huomattavasti ja tehnyt vain pari päivystysvuoroa kuussa. Supisteluja en onneksi saa, mutta selän kipeäksi kyllä, kun painan kiireistä hommaa päivän.
Onneksi siis työtaakka alkuvuodesta entisestään kevenee. Kieltämättä tuntuu rennolta tehdä pelkkää päivätyötä. Ihan kuin muut ihmiset. Hitsit, mitä luksusta, kun on koko tähänastisen työuransa ajan tottunut siihen, että aina täytyy tehdä vähän ekstraa päivystysten muodossa. Harva viikko jää meikäläisillä nelikymmentuntiseksi.
Hartaana toiveena edelleen minulle on, että pystyisin olla töissä äitiysloman alkuun saakka, enkä joutuisi jäämään sairaslomalle missään vaiheessa. En tähänkään mennessä ole onneksi tarvinnut saikkua, vaikka välillä on päiviä menty särkylääkkeiden voimalla, kun liitoskivut ovat olleet pahimmillaan. Nyt on jo hieman tottumista ilmeisesti tapahtunut kun kivut ovat rauhoittuneet ja minäkin olen varmasti oppinut ottamaan rauhallisemmin.
Näin etusuunnasta otetuissa kuvissa tässä Vilasta tänä syksynä ostamassani paidassa näytän ihan normaalilta. Yllättävää kyllä!
Olen muuten hämmästynyt siitä, että kaapistani löytyy vielä farkut, jotka mahtuu päälle. Kyseiset yksilöt olen saanut kurssikaverilta ilmaiseksi ja ovat normaalitilassa minulle varsin löysät lantiolta. Nyt ne istuvat paljon paremmin, kun tuumia on tullut lisää, enkä tarvitse edes vyötä.
Paita Vila
Housut ja huivi ?
Pipa ja kynsikkäät Lindex
Takki kirppis
Kengät O.i.s.
Laukku ja kello MK
Mutta niin, laittaisikohan jo aamukamman? Ja mitäs tykkäsitte arkisesta asustani?
Vähiin käy ennen kuin loppuu...
Laapa
// It's not so long anymore until I'm off to maternity leave! It feels good to think about that, especially as I've noticed that I feel very pregnant nowadays, it's starting to affect my strength and busy working days feel more exhausting than before. Let the countdown begin then ;) Do you like my outfit?