Olen tässä viime aikoina kovasti ajatellut kauneutta.
Meidän kulttuurimme on joskus niin kovin sokea kauneudelle. Se keskittyy niin paljon pintaan, täydellisyyden tavoittelemiseen, mitattaviin suureisiin, äärimmäisyyksiin - että kovin paljon jää huomaamatta. Ehkä moni tiedostaa tämän, ainakin muutama meistä, toivon. :) Vaatii kuitenkin rohkeutta ajatella ja toimia eri tavoin kuin muut. Ja kuitenkin vain kuolleet kalat menevät virran mukana.
Ihmiskehon toiminta on toki kiehtonut minua jo kauan, en kai muuten olisi valinnut alaani kuten valitsin. Siinä on jotain tavatonta kauneutta, miten kaikki toimii.
Tänä syksynä todistin, kun ystäväni juoksi SM-maratonilla kolmanneksi huikeaan aikaan. En melkein edelleenkään voi uskoa todeksi sitä, mitä sain seurata, miten ihmiskeho voikaan taipua sellaisiin suorituksiin.
Ja nyt saan ihmetellä, miten oma kehoni suojaa ja kasvattaa uutta elämää sisällään, miten kaikki elinjärjestelmät sopeutuvat suureen muutokseen. Saan kokea uuden elämän ihmettä.
Tiedän, että on olemassa marginaalinen porukka 'kauneuden' tavoittelijoita, jotka eivät koskaan olisi valmiit uhraamaan treenattua, trimmattua kehoaan raskauden tuottamille muutoksille. Pelko ulkonäön menettämisestä on liian suuri.
Omasta näkökulmastani he luopuvat jostain suunnattoman kauniista, elämän ja sukupolvien jatkumosta, vain muutaman sentin tähden.
Annoin ilmeisesti osin vääränlaisen kuvan pohdinnoistani, kun kirjoittelin teille muodoistani. En koe olevani tai halunnut vaikuttaa siltä, että olisin jonkun suurenkin kriisin läpi menossa ulkomuotoni kanssa. Ehkä sellaisen kuvan kirjoituksestani saattoi saada.
Toki monenlaisia tunteita tulee odotuksen myötä käytyä läpi ja varmaan myös hormonit niihin vaikuttavat. Väitän kuitenkin valtaosan tunteistani olevan positiivisia. Vaikka joitakin negatiivisia juttuja on raskaudesta seurannut, ovat ne kuitenkin mielestäni hurjan pieniä asioita sen kaiken ilon ja onnellisuuden rinnalla mitä olen saanut kokea. Olen pääosin voinut hyvin, käynyt töissä normaalisti ja jaksanut arjen pyörityksen. Koen myös sopeutuneeni ulkonäön muutoksiin ja voin rehellisesti sanoa nauttivani tästä kaikesta, myös kasvavasta mahasta.
Muistuttaahan se minua päivittäin siitä, miten onnekas olen.
Ja kai tahdon tällä pohdinnallani, eräänlaisella kannanotolla, samalla edelleenkin uskoa parempaan ja kulkea vastavirtaan siinä, että kauneutta on monenlaista,. Että se on muutakin kuin tiukka kauneusihanne, eikä sitä voi mitata vaa'alla tai mittanauhalla.
Enkä sano, etteikö ulkonäöllä olisi mitään väliä. Mielestäni itsestään kannattaa ja pitää huolehtia - totta kai pitää. Se on osa itsensä rakastamista, että liikkuu ja syö järkevästi ja huolehtii ulkonäöstään. Kaiken voi kuitenkin viedä äärimmäisyyksiin ja asiat voi tehdä ulkonaisesti oikein vaikka motiivi onkin väärä ja taustalla ahdistus tai kykenemättömyys sopeutua siihen kuka on.
Kuvitukseksi viikonlopun hämäriä hyvän mielen kuvia, tukka ihanan uintilenkin jäljiltä vielä harjaamatta ja kosteana, mutta mieli päivän hämärää huomattavasti kirkkaampana.
Oli ihanaa saada liikkua kunnolla! Eikä uinti kipeyttänyt selkää ollenkaan...
Näin palaten arkisempaan elämään, isänpäiväviikonlopun projektina oli myös koiran ehostusta - pitkäksi venähtänyt takkuturkki sai kyytiä kahden tunnin trimmausoperaatiossa, jota miehen kanssa hiki hatussa toteutimme. Kas kun koirakin jaksoi olla suht koht yhteistyössä, niin kauan meillä kesti.
Ai miten niin kannattaisi käyttää ulkopuolisella trimmauksessa? ;)
Karvainen lapsemme sai muuten taas uuden lempinimen - mangusti. Yhdennäköisyys on huomattava näin lyhyessä karvassa, takajaloilla seisoessa, vaikka tämä onkin vähän albiino yksilö...
Onko muita, joita kyllästyttää kapea kauneuden käsite?
Laapa
// The essence of beauty is something that's unmeasurable. Like the beauty of a functional body, that runs a marathon or carries a child. It flows from the inside out. I will try to stay true to this belief, even when the rest of the society says that it's all about cents and kilograms. Is anyone with me on this?
Meidän kulttuurimme on joskus niin kovin sokea kauneudelle. Se keskittyy niin paljon pintaan, täydellisyyden tavoittelemiseen, mitattaviin suureisiin, äärimmäisyyksiin - että kovin paljon jää huomaamatta. Ehkä moni tiedostaa tämän, ainakin muutama meistä, toivon. :) Vaatii kuitenkin rohkeutta ajatella ja toimia eri tavoin kuin muut. Ja kuitenkin vain kuolleet kalat menevät virran mukana.
Ihmiskehon toiminta on toki kiehtonut minua jo kauan, en kai muuten olisi valinnut alaani kuten valitsin. Siinä on jotain tavatonta kauneutta, miten kaikki toimii.
Tänä syksynä todistin, kun ystäväni juoksi SM-maratonilla kolmanneksi huikeaan aikaan. En melkein edelleenkään voi uskoa todeksi sitä, mitä sain seurata, miten ihmiskeho voikaan taipua sellaisiin suorituksiin.
Ja nyt saan ihmetellä, miten oma kehoni suojaa ja kasvattaa uutta elämää sisällään, miten kaikki elinjärjestelmät sopeutuvat suureen muutokseen. Saan kokea uuden elämän ihmettä.
Tiedän, että on olemassa marginaalinen porukka 'kauneuden' tavoittelijoita, jotka eivät koskaan olisi valmiit uhraamaan treenattua, trimmattua kehoaan raskauden tuottamille muutoksille. Pelko ulkonäön menettämisestä on liian suuri.
Omasta näkökulmastani he luopuvat jostain suunnattoman kauniista, elämän ja sukupolvien jatkumosta, vain muutaman sentin tähden.
Annoin ilmeisesti osin vääränlaisen kuvan pohdinnoistani, kun kirjoittelin teille muodoistani. En koe olevani tai halunnut vaikuttaa siltä, että olisin jonkun suurenkin kriisin läpi menossa ulkomuotoni kanssa. Ehkä sellaisen kuvan kirjoituksestani saattoi saada.
Toki monenlaisia tunteita tulee odotuksen myötä käytyä läpi ja varmaan myös hormonit niihin vaikuttavat. Väitän kuitenkin valtaosan tunteistani olevan positiivisia. Vaikka joitakin negatiivisia juttuja on raskaudesta seurannut, ovat ne kuitenkin mielestäni hurjan pieniä asioita sen kaiken ilon ja onnellisuuden rinnalla mitä olen saanut kokea. Olen pääosin voinut hyvin, käynyt töissä normaalisti ja jaksanut arjen pyörityksen. Koen myös sopeutuneeni ulkonäön muutoksiin ja voin rehellisesti sanoa nauttivani tästä kaikesta, myös kasvavasta mahasta.
Muistuttaahan se minua päivittäin siitä, miten onnekas olen.
Ja kai tahdon tällä pohdinnallani, eräänlaisella kannanotolla, samalla edelleenkin uskoa parempaan ja kulkea vastavirtaan siinä, että kauneutta on monenlaista,. Että se on muutakin kuin tiukka kauneusihanne, eikä sitä voi mitata vaa'alla tai mittanauhalla.
Enkä sano, etteikö ulkonäöllä olisi mitään väliä. Mielestäni itsestään kannattaa ja pitää huolehtia - totta kai pitää. Se on osa itsensä rakastamista, että liikkuu ja syö järkevästi ja huolehtii ulkonäöstään. Kaiken voi kuitenkin viedä äärimmäisyyksiin ja asiat voi tehdä ulkonaisesti oikein vaikka motiivi onkin väärä ja taustalla ahdistus tai kykenemättömyys sopeutua siihen kuka on.
![]() |
Shirt MANGO Pants HM MAMA Boots JESSIGIRL Clutch MK |
Kuvitukseksi viikonlopun hämäriä hyvän mielen kuvia, tukka ihanan uintilenkin jäljiltä vielä harjaamatta ja kosteana, mutta mieli päivän hämärää huomattavasti kirkkaampana.
Oli ihanaa saada liikkua kunnolla! Eikä uinti kipeyttänyt selkää ollenkaan...
Näin palaten arkisempaan elämään, isänpäiväviikonlopun projektina oli myös koiran ehostusta - pitkäksi venähtänyt takkuturkki sai kyytiä kahden tunnin trimmausoperaatiossa, jota miehen kanssa hiki hatussa toteutimme. Kas kun koirakin jaksoi olla suht koht yhteistyössä, niin kauan meillä kesti.
Ai miten niin kannattaisi käyttää ulkopuolisella trimmauksessa? ;)
Karvainen lapsemme sai muuten taas uuden lempinimen - mangusti. Yhdennäköisyys on huomattava näin lyhyessä karvassa, takajaloilla seisoessa, vaikka tämä onkin vähän albiino yksilö...
Onko muita, joita kyllästyttää kapea kauneuden käsite?
Laapa
// The essence of beauty is something that's unmeasurable. Like the beauty of a functional body, that runs a marathon or carries a child. It flows from the inside out. I will try to stay true to this belief, even when the rest of the society says that it's all about cents and kilograms. Is anyone with me on this?