Koheltaja.

Toki se on taito, jota voi opetella (voihan??) ja jota olen myös yrittänyt harjoitella viime vuosien aikana enenevässä määrin.

Että aina ei ole pakko yrittää hyödyntää aikaa tehokkaasti, voi myös ottaa rennosti.

Toki joskus rentoutuminen tarkoittaa ns. aktiivilepoa. 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että monesti liikunta palauttaa huomattavasti tehokkaammin rankasta työpäivästä kuin monen tunnin sohvamaraton. 

Monen monta kertaa olen rättiväsyneenä kerännyt tahdonvoimani rippeet, vastustanut sohvan suorastaan maanittelevaa kutsua ja raahautunut työpäivän jälkeen salille - palatakseni sieltä elinvoimaisena ja energisenä.

Sen sijaan jos tekee niin kuin minä ja lomallakin herää aikaisin, yrittää mahduttaa päiväänsä lenkit koirulin kanssa, kuntosalin, siivoamisen, ruoanlaiton, kaappien järjestämisen, tuon ja tämän inventaarion, sekä nämä hankinnat ja tämän harrastuksen - vain huomatakseen, että koko kallis vapaapäivä on mennyt juostessa paikasta toiseen, touhutessa ja illalla olo on niin uupunut ja pysähtynyt, ettei pysty keskittymään edes hyvään elokuvaan.

Myönnän olevani vähän ahne. 

Tahdon tehdä niin paljon asioita, että joskus on hankala hyväksyä tosiasioita - aika ja oma jaksaminenkin ovat rajallisia. Pitää priorisoida, antaa armoa myös itselleen - ja luopua joistakin asioista, vaikka ne miten kivoja olisivatkaan.

Ei pelkästään oman vaan myös läheisten hyvinvoinnin vuoksi.

En tahdo olla sellainen ystävä, puoliso tai aikanaan vanhempi, jolla on liian kiire harrastaa ja touhuta, ettei ehdi pysähtyä ja kuunnella mitä toisella on sydämmellä.

Ja vilpittömästi uskon, että ne hyvät tavat kannattaa opetella jo ennen kuin ruuhkavuodet iskeytyvät päälle.

Tällehän taitaa olla myös olemassa trendikäs termi, downshifting. Vai olenko väärässä?

Olen siis yrittänyt muistaa pitää myös oikeasti rentoja vapaapäiviä, lomalainen kun olen.

Ehkä aloittanut aamun lenkillä koiran kanssa, tai uudella suosikillani BodyBalance-tunnilla, joka sopivasti rauhoittaa mielen. Ja sitten keittänyt kahvit, istunut hyödyttömänä blogistaniaa selaten, nauttinut yksinäisyydestä ja rauhasta. Ja kahvin tuoksusta ja mausta. Ja valosta, kun sitä vielä näissä syysaamuissa on.