Liikunnasta ja muusta olennaisesta.

Kävipä niin, että pitkä aerobinen kesäkausi alkoi taittua elokuun myötä syksyyn ja minua alkoi taas poltella vanha, kunnon kuntosali.
Tampereella kävin GoGolla, mutta sieltä poismuuton jälkeen omaa kuntosalia täällä Jyväskylässä ei ole ollut. En ole kokenut siihen tähän saakka tarvetta, koska kesä on mennyt juosten ja säännöllisen epäsäännöllisesti kotitreenaten.
Täytyy sanoa, että myös kotitreeni voi olla tehokasta.
Olen toteuttanut monenlaista vaihtelevaa rutiinia oman kehon painoa vastuksena käyttäen. Etuna on ehdottomasti se, että sitä voi toteuttaa niin Tallinnan reissulla hotellihuoneessa kuin laiturin nokassa mökillä. Kumpaakin on kokeiltu hyvällä menestyksellä.
Internet on pullollaan kaikenlaisia hyviä ja rankkoja ohjelmia - ja osaahan sellaisen laatia itsekin.
Punnerruksia, vatsoja, kyykkyjä, askelkyykkyjä, lantion nostoja, kylkihooveria, perinteistä hooveria  - näitä eväitä sopivasti yhdistellen ja riittävästi toistoja tehden, niin kyllä hiki virtaa.
Takaan sen.

Liikkuminen onkin elämäntapakysymys, eikä kyse ole resursseista, paikasta, ajasta tai edes rahasta. Kyse on yksinkertaisesti tavasta. Minulla on tapana liikkua vähintään 4 kertaa viikossa ja toteutan tätä tapaani orjallisesti vuodesta toiseen tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Ja noihin 4+ kertaan en laske hyötyliikuntaa, tietenkään.

Olen oikeastaan jo keväästä asti haudutellut ajatusta kuntosalille liittymisestä, mutta kesällä en jotenkin saanut aikaiseksi. Osittain tietoisestikin ajattelin keskittyväni juoksuun ja sen lisäksi kotijumppaavani sen verran kuin jaksan, ettei lihaskunto pääse täysin rappiolle.
Nyt sitten elokuun kunniaksi otin ja liityin Kuntomaailmaan. Keski-Suomen lääkärit ovat neuvotelleet sinne hyvän tarjouksen, johon en malttanut olla tarttumatta

Jäsenyys on tarkoittanut myös paluuta ryhmäliikunnanpariin.

Ryhmäliikunta on asia, johon minulla on eräänlainen viha-rakkaussuhde. Pidän BodyPumpista ja Spinningistä, voin harkita Combattia, mutta kaikki muu... Ei jaksa suuremmin kiinnostaa.
Ja sitten tulee välillä näitä vaiheita, kun päätän olla avoimella mielellä ja kokeilla uusia tunteja. Niinpä viimeisen viikon ajan olen käynyt Sh'Bamissa sekä Pilatestunnilla.
Sh'Bamin aikana katselin kelloa muutaman minuutin välein ja mietin, että koskahan se tanssillisuus oikein mahtaa alkaa. Tylsää. Hypitään.
Eikä se tanssillisuus oikein koskaan alkanut. Mango-sacheta, gogo-hyppyjä ja V-askelta koko tunti - siis perusbiccaamista. Ei kerrassaan mitään uutta.
Pilateksessa puolestaan oli suorastaan flegmaattinen tunnelma - 'olin läsnä omassa kehossani' ainakin 10 minuuttia kolmen vartin tunnista = makasin matolla tekemättä mitään.
Oli pakko pyörähtää salin kautta tekemässä oikea treeni vielä tunnin päälle.
Että tunsi jotain tehneensäkin.

Sh'Bamiin voisin vaivautua ehkä uudestaankin, koska tunti sentään oli tehokas, vaikkei se mitenkään mielestäni eronnut perusbiceistä. Pilates sen sijaan taisi jäädä tuohon yhteen kertaan - ja sanottakoon, että olen käynyt myös rankoilla Pilates-tunneilla, jossa joutuu keskivartalo koville. Tämä tunti oli kaukana sellaisesta.